Tietoa veriryhmistä

Potilaat tarvitsevat verivalmisteita keskimäärin suomalaisten veriryhmäjakauman mukaisesti, sillä potilaalle annetaan ensisijaisesti hänen omaa veriryhmäänsä. Eniten käytetään siis yleisimpien A+ ja O+ -veriryhmien verta. Hätäveri O- on poikkeus – sitä annetaan potilaille suhteessa enemmän, koska se sopii kaikille.

Veriryhmät vaihtelevat väestössä, eikä niillä ole merkitystä henkilön terveyden kannalta.

Oma veriryhmä?

Oman veriryhmänsä saa selville luovuttamalla verta. Sitä ei siis tarvitse tietää ennen, kun tulee luovuttamaan. Veriryhmä tutkitaan luovutetusta verestä.

Ensimmäisen verenluovutuksen jälkeen saat tietää veriryhmäsi nopeimmin lataamalla puhelimeesi Luovuttajan sovelluksen, johon veriryhmätieto tulee näkyville luovutusta seuraavana päivänä.  Jos et lataa sovellusta, saat tiedon veriryhmästäsi seuraavalla luovutuskerrallasi tai voit tiedustella sitä maksuttomasta luovuttajainfosta numerosta 0800 0 5801 (ma–pe klo 8–17) noin kahden viikon päästä luovutuskäynnistäsi.

Kahdeksan perusveriryhmää

Jokaisen veri kuuluu yhteen neljästä ABO-veriryhmästä: siis veriryhmään A, B, O tai AB. Lisäksi jokainen näistä neljästä veriryhmästä jaetaan Rh D -tekijän (reesustekijän) mukaan vielä Rh D -positiiviseen ja Rh D -negatiiviseen.

• Perusveriryhmiä on yhteensä kahdeksan: A+, A-, O-, O+, AB+, AB-, B- ja B+.
• Suomalaisten yleisimmät veriryhmät ovat A+ ja O+. Vähiten suomalaisia kuuluu ryhmään AB-.

ABO-järjestelmä on tärkein ja tunnetuin tapa määritellä henkilön veriryhmä. Sen lisäksi on olemassa muitakin veriryhmätekijöitä. Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja seerumin vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä. Kaikkiaan on olemassa yli 35 järjestelmää, joiden mukaan henkilön veriryhmä voidaan määritellä.

Suomalaisten veriryhmäjakauma

Suomalaisilla yleisin veriryhmä on A+ ja harvinaisin veriryhmä on AB-. Veriryhmät jakautuvat suomalaisilla seuraavasti:

• Rh D -positiiviset veriryhmät: A+ 35%, O+ 28%, B+ 16%, AB+ 7%
• Rh D -negatiiviset veriryhmät: A- 6%, O- 5%, B- 2%, AB- 1%

Kell-veriryhmä

Suomalaisista verenluovuttajista 96% on Kell-negatiivisia ja 4 % Kell-positiivisia (eli Kell-veriryhmäjärjestelmän K-antigeenin suhteen positiivisia).

K-positiivisia punasoluja voidaan antaa kaikille veren tarvitsijoille, mutta pienellä osalla K-negatiivisista henkilöistä muodostuu tämän jälkeen vasta-aineita K-antigeeniä kohtaan. Potilaalle, jolla on joskus todettu anti-K-vasta-aine, tulee aina valita K-negatiivisia punasoluja.

Muodostuneet anti-K-vasta-aineet eivät muodosta ongelmaa verensiirroissa, koska suurin osa (96 %) luovutetusta verestä on K-negatiivista. K-negatiivisen veren löytäminen ei siten ole vaikeaa.

Vasta-aineilla on sen sijaan merkitystä raskauden aikana. Jos K-negatiivinen äiti on muodostanut vasta-aineita K-tekijää kohtaan ja sikiö on K-positiivinen, voivat äidin vasta-aineet aiheuttaa sikiön verisolujen hajoamista. Tämän vuoksi kaikille tytöille sekä synnytysiässä oleville naisille annetaan aina K-negatiivisia punasoluja. K-negatiivisten verivalmisteiden käyttöä voidaan harkita myös niillä potilailla, jotka saavat toistuvia verensiirtoja.

Luovutettu K-positiivinen veri menee potilaskäyttöön aivan kuten K-negatiivinenkin veri. Myös suomalaisista verituotteiden tarvitsijoista on 4 % K-positiivisia.

Harvinaiset veriryhmät

Perusveriryhmien lisäksi ihmisillä on myös muita veriryhmätekijöitä. Osa niistä on harvinaisia. Harvinaisuus voi ilmetä myös siten, että henkilöllä ei ole veriryhmätekijää, joka on ihmisillä hyvin yleinen. Esimerkkejä harvinaisista veriryhmistä ovat Jk-3, k neg, Vel neg ja U neg.

Muilla kuin ABO- ja Rh D -veriryhmätekijöillä voi olla merkitystä esimerkiksi silloin, jos potilaalle on kehittynyt vasta-aineita tiettyä veriryhmää kohtaan tai hänelle joudutaan siirtämään toistuvasti suuria määriä verta.

Joskus maailman veripalveluiden kansainvälinen yhteistyö on edellytys sille, että potilaalle voidaan löytää sopivaa verta.

Epäsopiva veri voi olla potilaalle vaarallista

Väärää veriryhmää olevan veren saaminen voi aiheuttaa potilaassa hemolyyttisen reaktion. Silloin potilaan veressä olevat vasta-aineet reagoivat ja hajottavat siirretyt punasolut. Tämä voi aiheuttaa erilaisia oireita, kuten kuumetta ja hengenahdistusta, ja johtaa pahimmillaan munuaisvaurioon tai jopa kuolemaan.

Hätätilanteessa potilaalle annetaan aina ensin O Rh D -negatiivisen veriryhmän punasoluja, sillä ne sopivat kaikille. Siksi O negatiivista eli niin sanottua hätäverta tarvitaan suhteellisesti enemmän kuin muita veriryhmiä.

Kaikkien veriryhmien luovuttajia tarvitaan kuitenkin joka päivä. Sairaala tutkii potilaan veriryhmän mahdollisimman nopeasti, ja sen jälkeen hänelle annetaan oman veriryhmänsä mukaisia punasoluja.

Alla olevasta taulukosta näet, mitä veriryhmää kullekin potilaalle voi antaa.

Veriryhmien periytyminen

Veriryhmä on geneettinen eli molemmilta vanhemmilta periytyvä ominaisuus. Lapsella voi siten olla eri veriryhmä kuin vanhemmallaan. Lapsi voi periä esimerkiksi O-veriryhmän geenin, vaikka vanhemman veriryhmä olisi A. Sukupuolella ei ole väliä veriryhmän periytymisen kannalta.

Alla olevasta taulukosta näet, miten veriryhmät voivat periytyä vanhemmalta lapselle.