Usein kysyttyä

Imetyksen (myös osittaisen imetyksen) aikana ei voi luovuttaa verta.

Raskaus, synnytys ja imettäminen verottavat äidin rautavarastoja, ja myös verenluovutuksessa menettää aina rautaa. Siksi verenluovutus on mahdollista vasta, kun imettäminen on loppunut. Imetyksen lopettamisen jälkeen ei tarvitse pitää erillistä taukoa.

Haluatko lisätietoa? Soita verenluovuttajien maksuttomaan infopuhelimeen 0800 0 5801 (ma–pe klo 8–17).

18-25-vuotiaille naisille suosittelemme luovuttamista korkeintaan kerran vuodessa ja muille naisille enintään 2–3 kertaa vuodessa.

Miehille suosittelemme enintään 3–4 verenluovutusta vuodessa.

Sallitut minimivälit kokoverenluovutuksille ovat naisille 91 ja miehille 61 vuorokautta. Voit katsoa seuraavan mahdollisen luovutuspäiväsi Luovuttajan sovelluksesta tai voit laskea laskurin avulla, onko minimiväli kohdallasi jo täyttynyt.

Verihiutaleiden ja plasman luovutuksessa verenluovutusväli on lyhyempi, koska punasolut palautetaan luovuttajan verenkiertoon.

Liikunnan tai urheilun harrastaminen ei estä verenluovutusta, mutta liikkujien on hyvä huomioida muutama tärkeä asia luovutusajankohtaa miettiessään.

Verenluovutus vaikuttaa nestetasapainoon lyhyellä aikavälillä. Verenluovutuksessa menetetään noin puoli litraa verta. Luovutuksessa menetetty nestemäärä korvautuu noin vuorokaudessa.

Nestetasapainon korjaantumisen takaamiseksi ei samana päivänä luovutuksen jälkeen voi harrastaa liikuntaa tai urheilua, jossa hikoilee tai joka sisältää pistokäden rasitusta. Jotta nestetasapaino jo ennen luovutusta olisi mahdollisimman kohdillaan, ei juuri ennen luovuttamista voi harrastaa rajua hikiliikuntaa ja tulla sieltä suoraan luovuttamaan.

Luovutuksen aiheuttama hemoglobiinin lasku vaikuttaa sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä suorituskykyyn, jota tarvitaan kovatehoisessa tai pitkäkestoisessa vaativassa fyysisessä suorituksessa. Luovutusta seuraava päivänä voi kuntoliikkuja palata harrastuksen pariin, mutta kovatehoiseen tai tavoitteelliseen huippusuoritukseen pääseminen voi kestää noin kuukauden verenluovutuksesta.

​Haluatko lisätietoa? Soita verenluovuttajien maksuttomaan infopuhelimeen 0800 0 5801 (ma–pe klo 8–17).

Verenluovuttajalta mitataan hemoglobiini, koska sillä varmistetaan, ettei luovuttajalla ole anemiaa eli liian matalaa veren hemoglobiinipitoisuutta. Hemoglobiinin mittaus verenluovuttajilta on myös viranomaisvaatimus. Verta voi luovuttaa, jos hemoglobiini on naisilla 125–175 g/l ja miehillä 135–195 g/l.

Hemoglobiinimittaus ei suoraan kerro elimistön rautavarastoista. Sitä varten tutkimuksissa on määritetty erilaisia mittareita, joista yksi on ferritiini. Ferritiinimittaukseen liittyy kuitenkin erilaisia epätarkkuuksia. Tutkimustieto ei ainakaan vielä ole antanut riittävää varmuutta siitä, että juuri ferritiiniarvon mittaus kertoisi riittävän kattavasti luovuttajan hyvinvoinnista. Verenluovutuksessa ei ole myöskään määritelty raja-arvoja ferritiinille.

Jos luovuttajalla on todettu raudanpuuteanemia tai muu oireinen raudanpuutetila, tulee sen olla hoidettu ennen verenluovutukseen tuloa. Luovuttaminen on mahdollista, kun tilanne on korjaantunut ja rautahoidon aloittamisesta on kulunut vähintään puoli vuotta. Verta ei voi luovuttaa, jos olo on uupunut tai poikkeuksellisen väsynyt.

Lue lisää raudasta ja verenluovuttajan raudanpuutteen ehkäisystä.

Lisätietoa saat myös verenluovuttajien maksuttomasta infonumerosta: puh. 0800 0 5801 (ma–pe klo 8–17).

Painon alaraja johtuu verimäärästä.

Ihmiskehossa on noin viisi litraa verta. Verenluovutuksessa otettava verimäärä eli noin puoli litraa ei saa turvallisuussyistä ylittää 10 prosenttia veren kokonaismäärästä.

Koska kehon verimäärä riippuu henkilön painosta, on se alle 50 kiloa painavilla niin vähäinen, että riski verenluovutuksen jälkeisille haitoille, kuten heikotukselle, huonovointisuudelle tai pyörtymiselle, kasvaa.

Sama painoraja on käytössä useissa kansainvälisissä suosituksissa, ja se on määritelty myös EU:n veridirektiivissä, jota kaikkien jäsenmaiden on noudatettava. ​

Veren tilavuus korvautuu muutamassa tunnissa, tätä auttaa runsas nesteen juominen verenluovutuspäivänä.

Punasolujen määrä on ennallaan noin kolmessa kuukaudessa. Punasolut elävät elimistössä noin 120 vuorokautta eli nelisen kuukautta, joten solut uusiutuvat koko ajan, luovutti verta tai ei.

Veren rautamäärä palautuu ennalleen keskimäärin muutamassa kuukaudessa.

Verenluovuttajan on tärkeää saada ravinnosta riittävästi rautaa verenluovutuksen yhteydessä menetetyn raudan korvaamiseksi. Raudanpuutteen riskiä pyritään ehkäisemään luovutusväleillä sekä riskiryhmille tarjottavalla rautalisällä.

Lue lisää raudasta ja verenluovuttajan raudanpuutteen ehkäisystä.

18-25 -vuotiaille naisille suosituksemme on luovuttaa vain kerran vuodessa, koska verenluovuttajatutkimuksista tiedetään, että erityisesti nuoret naiset ovat riskissä altistua raudanpuutteelle.

Naiset menettävät luovutuksen yhteydessä jopa 60-100% siitä rautamäärästä, joka heillä on ns. varastorautaa. Varastot täyttyvät hitaasti ja suosituksella haluamme edesauttaa varastojen palautumista.

Lue lisää raudasta ja verenluovuttajan raudanpuutteen ehkäisystä.

Kyllä, terveelle henkilölle veren luovuttaminen on turvallista. Siitä aiheutuu harvoin mitään haittaa.

Luovutuksen turvallisuus varmistetaan muun muassa ennen jokaista verenluovutusta tehtävällä terveystietokyselyllä ja luovuttajan haastattelulla. Veripalvelu on vastuussa verenluovutuksen turvallisuudesta.

Joskus luovutukseen saattaa liittyä joitakin ohimeneviä oireita tai haittoja, lähinnä huonovointisuutta tai mustelmia. Kaikki verenluovuttajat ovat vakuutettuja verenluovutuksesta aiheutuneiden haittojen ja tapaturmien varalta.

Veripalvelu on pyrkinyt minimoimaan kaikki riskit tautien tarttumiseen verenluovutuksessa. Neulat ja muut verenotossa käytettävät tarvikkeet ovat aina kertakäyttöisiä ja toimintatavat loppuun asti hiottuja.

Verta saavan potilaan kannalta tärkeintä on se, että luovuttaja on terve. Vain pieni osa taudinaiheuttajista pystytään testaamaan, minkä vuoksi verenluovuttajien huolellinen valinta on tärkeää potilaan turvallisuuden kannalta. Luovutuksen yhteydessä otettavista verinäytteistä tutkitaan luovuttajan hemoglobiini ja veriryhmä sekä tärkeimmät veren välityksellä tarttuvat infektiot (HIV, hepatiitit A, B ja C, syfilis).

Verenluovuttajien hyvin tuoreet tartunnat, jotka eivät vielä näy laboratoriotutkimuksissa, aiheuttavat pienen riskin potilaan turvallisuudelle. Eripituisilla verenluovutuskarensseilla pyritään estämään se, ettei verta luovuteta tämän niin sanotun katveajan aikana. Valmisteiden mikrobiturvallisuus ei kuitenkaan voi olla täydellinen.

Raskauden aikana ei voi luovuttaa verta. Synnytyksen jälkeen on odotettava vähintään kuusi kuukautta ennen verenluovutukseen tuloa.

Yksittäinen luovutus alkuraskaudessa ei ole riski, eikä verenluovutus lisää keskenmenon vaaraa. Raskautta yrittävien naisten on kuitenkin suositeltavaa välttää verenluovutusta, sillä hemoglobiinitason on suotavaa pysyä hyvänä raskautta toivovilla.

Katso myös: imetys.

Haluatko lisätietoa? Soita verenluovuttajien maksuttomaan infopuhelimeen 0800 0 5801 (ma–pe klo 8–17).

Kyllä sopii. Verenluovuttajille annettavassa Ferrodan-rautavalmisteessa ei ole eläinperäistä rautaa eikä muutakaan eläinperäistä. Sokeriton, laktoositon ja gluteeniton valmiste sopii sekä laktoosi-intolerantikoille, keliaakikoille että vegaaneille.

Ferrodan-rautavalmiste on kotimainen ravintolisä, jossa on raudan (ferrofumaraatti) lisäksi C-vitamiinia imeytymisen parantamiseksi.

Lue lisää raudasta ja verenluovuttajan raudanpuutteen ehkäisystä.

Jos yrität tulla raskaaksi, suosittelemme välttämään verenluovutusta. Tämä johtuu siitä, että hemoglobiinitason on suotavaa pysyä hyvänä raskautta toivovilla. Yksittäinen luovutus alkuraskaudessa ei kuitenkaan ole riski, eikä verenluovutus lisää keskenmenon vaaraa.

Lue myös: raskaus ja synnytys, lapsettomuushoidot.