Usein kysyttyä

Plasmafereesitoiminta käynnistyy pienimuotoisena, eikä sillä ole toiminnan käynnistyessä juurikaan merkitystä Veripalvelun keräämään plasman kokonaismäärään. Valtaosa plasmasta tulee jatkossakin kokoveriluovutuksista, ja plasmafereesin osuus on vuositasolla noin 5 %.

Plasmanluovutus on turvallinen toimenpide, mutta siihen liittyy pienellä määrällä luovuttajia vastaavia haittoja kuin kokoveren ja verihiutaleiden luovutuksessa.

Haittoja pyritään minimoimaan määrittämällä keräysmäärä sukupuolen ja painon perusteella sekä tiputtamalla suonensisäisesti luovutuksen jälkeen keittosuolaliuosta korvaamaan menetettyä nestemäärää.

Plasmafereesissä eli plasmanluovutuksessa menetetään rautaa huomattavasti vähemmän kuin kokoveriluovutuksessa. Itse plasman mukana ei poistu rautaa, mutta jokaisen plasmanluovutuksen yhteydessä otetaan n. 50 ml verinäyte. Se on noin kymmenesosa siitä, mitä kokoverenluovutuksessa kerätään verta.

Nuorille naisille (18-25 v.) tai muuten raudanpuutteen riskissä oleville suosittelemme plasmanluovutusta korkeintaan kolmen kuukauden välein.

Jos luovuttajan elimistö on sietänyt hyvin kokoverenluovutuksen, tämä ennakoi sitä, ettei plasmanluovutuksessakaan tule ongelmia. Tällöin myös luovuttajan suonet on todettu sopiviksi verenluovutukseen.

BMI:n yläraja on 40, sillä painon ollessa ylipainoa ei verivolyymin määrittäminen ole niin yksinkertaista ja riski liian suurelle keräysmäärälle suhteutettuna luovuttajan verivolyymiin kasvaa.

Plasmaa kerätään afereesilaitteilla, joiden käyttöön on koulutettu omat hoitajat. Kaikki Veripalvelun afereesiluovutukset (plasma ja verihiutaleet) on sen takia keskitetty yhteen paikkaan, Vantaan Jumbo-Flamingossa sijaitsevaan verenluovutuspisteeseen.

Euroopassa on viime vuosina ollut kasvavaa huolta plasman riittävyydestä plasmalääkkeiden valmistukseen. Koronapandemia vähensi entisestään plasman saatavuutta, samaan aikaan kun plasman tarve lääkkeiden raaka-aineena on lisääntynyt.

Suurin osa maailman plasmasta kerätään tällä hetkellä USA:ssa. Euroopan omavaraisuus plasmaraaka-aineesta on vain noin 60 prosenttia. Euroopassa on jo useamman vuoden ollut pulaa plasmalääkkeistä, erityisesti immunoglobuliinivalmisteista.

Veripalvelu vastaa osaltaan tilanteeseen käynnistämällä plasman keräyksen uudestaan 10 vuoden tauon jälkeen.

Veripalvelu keräsi plasmafereesillä plasmaa 1970-luvulta aina vuoteen 2014 asti. Tuolloin plasman koneellinen kerääminen päätettiin lopettaa lääketieteellisistä ja taloudellisista syistä. Kotimaisen afereesiplasman keräämiselle ei enää ollut erityistä tarvetta, sillä plasmavalmisteissa käytettävän plasman alkuperällä ei tuotantoprosessien kehittymisen seurauksena enää ollut samanlaista merkitystä kuin ennen. Plasmafereesitoiminta oli myös tullut taloudellisesti kannattamattomaksi.

Vuonna 2024 plasmafereesitoiminta alkaa uudestaan, sillä tilanne on muuttunut ja Euroopassa on jo vuosien ajan ollut pulaa plasmaraaka-aineesta.

• Lue myös: Miksi Veripalvelu alkaa jälleen kerätä erikseen plasmaa?

Plasmaraaka-ainetta ei voida jatkojalostaa Suomessa, joten Veripalvelu myy suomalaisten verenluovuttajien luovuttaman plasman lääkeyhtiö Takedalle, joka valmistaa siitä plasmalääkkeitä EU:n alueella sijaitsevissa lääketehtaissaan. Suomalaiset sairaalat tilaavat potilashoidossa tarvittavia plasmalääkkeitä Suomessa toimivilta lääkejakelijoilta.

Ajan voi varata, jos plasmanluovutuksen edellytykset täyttyvät. Veripalvelu kutsuu plasmanluovuttajia myös erikseen.

Plasmanluovuttajiksi toivotaan erityisesti AB+ ja B+ -veriryhmän luovuttajia, joiden verta tarvitaan potilaskäytössä muita veriryhmiä vähemmän. Muille veriryhmille (esim. A+, O+, O-) suositellumpi tapa auttaa potilaita on jatkaa tavallisia kokoveriluovutuksia.

Plasmanluovutuksessa veriryhmällä ei ole merkitystä silloin, kun plasmasta erotellaan komponentteja ja ne käytetään lääkkeiden raaka-aineeksi – toisin kuin kokoveriluovutuksessa.