Usein kysyttyä

Koronarokotuksen saaneiden ja rokottamattomien verta ei erotella, eikä luovuttajien rokotustiedoista pidetä kirjaa Veripalvelussa.

Rokotteiden rakenteen ja toimintaperiaatteiden pohjalta ei ole epäilyjä rokotettujen henkilöiden luovuttaman veren turvallisuuden suhteen.

Koronavirusinfektio aiheuttaa väliaikaisen verenluovutusesteen. Kuumeettoman ja muuten suhteellisen lievän koronan (esimerkiksi kurkkukivun, nuhan tai yskän) jälkeen voi luovuttaa verta, kun oireita ei enää ole ja vointi on ollut hyvä vähintään vuorokauden ajan.

Jos sairastamisen aikana kuume nousee yli 38 asteen, verta voi luovuttaa aikaisintaan kahden viikon kuluttua paranemisesta. Myös mahdollisen mikrobilääkekuurin (antibioottikuurin) loppumisesta pitää olla kulunut vähintään kaksi viikkoa ennen verenluovutusta.

Sairaalahoitoa vaatineen koronavirusinfektion jälkeen varoaika on kolme kuukautta.

Testillä todettu koronavirustartunta ilman oireita aiheuttaa testistä alkaen kolmen vuorokauden luovutusesteen.

Yskänlääkkeet, nenäsumutteet ja tulehduskipulääkkeet eivät lääkkeinä estä verenluovutusta.

Katso myös flunssa ja influenssa.

Haluatko lisätietoa? Soita verenluovuttajien maksuttomaan infopuhelimeen 0800 0 5801 (ma–pe klo 8–17).

Varoaika ei ole pakollinen, sillä rokotteesta ei aiheudu riskiä verivalmisteiden turvallisuudelle. Joissain maissa käytössä oleva varoaika liittyy siihen, että mahdollisen rokotusreaktion jälkeen joudutaan poistamaan jo luovutettuja verivalmisteita varastosta, koska ei voida varmuudella tietää, liittyvätkö oireet johonkin todelliseen sairauteen. Tämä hukka, vs. hukka siitä, ettei kukaan saisi luovuttaa muutamaan päivään rokotuksen jälkeen pitää siis arvioida – meillä on arvioitu niin, että rutiininomainen varoaika toisi enemmän hukkaa.

Kyllä, on turvallista. Rokotteissa ei ole COVID-19 tautia aiheuttavaa SARS-CoV-2 -virusta tai edes sen osasia. Myöskään niin sanotuissa virusvektorirokotteissa ei ole tautia aiheuttavia tai lisääntymiskykyisiä viruksia.

Rokotteiden tehoaineet siirtyvät hyvin pian injektiokohdasta lähialueen lihas- ja imusoluihin (imusolmukkeisiin), eivätkä siten juurikaan, jos ollenkaan, päädy verenkiertoon. Lisäksi rokotteiden sisältämä RNA hajoaa elimistössä nopeasti.

Luovutetun veren jatkokäsittelyn myötä verivalmisteissa on hyvin vähän plasmaa ja valkosolut on poistettu suodattamalla, mikä edelleen vähentää mahdollisia rokotuksen jälkeisiä pieniä jäämiä valmisteissa.

Koronarokotus ei aiheuta pysyvää luovutusestettä missään päin maailmaa. Verenluovutuksen tai verensiirtojen näkökulmasta mihinkään EU:ssa hyväksytyistä rokotteista ei ole olemassa erityisiä varotoimivaatimuksia. Jos rokotus aiheuttaa oireita, suositellaan muutaman päivän varoaikaa luovutukseen.

Osassa maissa edellytetään lyhyttä varoaikaa koronarokotteen saamisen ja verenluovutuksen välillä. Niissä maissa, joissa varoaikoja on, kyse on siitä, että mahdollisen rokotuksen aiheuttaman jälkioireen (esim. lämmönnousu) ja todellisen luovuttajan sairastumisen välillä voi olla hankalaa tehdä eroa ja sen vuoksi mietittävä tarvittavia jatkotoimia jo luovutetun veren osalta.

Väärä käsitys rokotettujen luovutuskiellosta on osin syntynyt siitä, että koronarokotteen saanut ei kaikkialla ole hyväksytty COVID-19 -toipilasplasman luovuttajaksi, vaan on haluttu kerätä erikoisplasmaa vain koronan sairastaneilta, rokottamattomilta henkilöiltä. COVID-19 -toipilasplasma on tutkimuskäytössä oleva valmiste ja siihen liittyvät luovuttajavalintakriteerit ovat tutkimuskohtaisia. Monessa maassa on siirrytty tai suunnitellaan siirryttävän käytäntöön, jossa rokotuksellakin hankitut vasta-aineet ovat hyväksyttyjä.

Suomessa potilaalla on oikeus kieltäytyä mistä tahansa hoidoista itsemääräämisoikeuden perusteella. Nimenomaan rokotettujen verestä ei kuitenkaan ole mahdollista erikseen kieltäytyä, koska verivalmisteissa ei ole rokotusten osalta merkintää, sillä rokotuksilla ei katsota olevan vaikutusta valmisteturvallisuuteen.

Verivalmisteilla annettu hoito on usein hengen pelastavaa ja potilaan tulee ymmärtää kieltäytymiseen liittyvät joskus vakavatkin ja henkeä uhkaavat riskit. Verta ei voi korvata lääkkeillä.

Ei ole mitään faktatietoa tämän oletuksen tukemiseksi. On huomioitava, että joka tapauksessa on tärkeätä juoda runsaasti ennen ja jälkeen luovutuksen nestevajauksen ja siihen liittyvän huonovointisuuden estämiseksi. Teoriassa mahdollinen kuivuminen voi hivenen lisätä tukosriskiä. Muutenkaan verenluovutuksesta juuri ennen rokotusta ei ole haittaa – kunhan ei kovasti jännitä rokotusta eikä jää seisomaan paikalleen pidemmäksi aikaa.

Koronarokote ei estä verenluovutusta. Voimakas rokotusreaktio (esim. kova särky, kuume tai ihottuma) aiheuttaa kahden vuorokauden luovutusesteen oireiden päättymisestä lukien.

Lue myös: Rokotukset.