Usein kysyttyä

Kantasolujen luovuttaja ja kantasoluja saava potilas eivät saa tietää toisiaan. Tämä on Kantasolurekisterin perusperiaate.

Ajatus on sama kuin verenluovutuksessa: luovuttaja antaa lahjan, joka välitetään sitä tarvitsevalle potilaalle. Nimettömyydellä korostetaan, että kaikki potilaat ovat samanarvoisia – ovat he sitten lapsia tai aikuisia, Suomessa tai ulkomailla.

Kantasolujen luovuttaja voi kysyä potilaan vointia rekisterin kautta vuosi luovutuksen jälkeen.

Kantasolujen luovutuksessa on kyse auttamishaluisen henkilön vapaaehtoisesta lahjasta, jonka antamiseen ei liity raha.

Mikäli luovutuksesta maksettaisiin rahaa, kasvaisivat riskit sille, että terveydentilasta ei kerrottaisi totuudenmukaisesti. Tämä saattaisi aiheuttaa riskin sekä luovuttajan että potilaan terveydelle.

Kantasolujen keräys on keskitetty Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin kuuluvaan Meilahden sairaalaan.

Kantasolurekisteri korvaa luovuttajan matka- ja majoituskustannukset.

Veren kantasoluja voi luovuttaa kahdella eri tavalla: kyynärtaipeen verenkierrosta vähän pitkän verenluovutuksen tapaan tai nukutuksessa lantioluun luuytimestä neulalla imemällä.

Lue lisää kantasolujen keräystavoista.

Vuosittain kantasoluja luovuttaa noin 40 Kantasolurekisterin jäsentä. Eli vain murto-osa rekisterin jäsenistä pääsee luovuttamaan – ja pelastamaan ihmishengen. Rekisteriin liittymisestä saattaa kestää useampikin vuosi, että saa kutsun luovutukseen. Valtaosa rekisteriin liittyneistä eivät ikinä pääse luovuttamaan.

On kuitenkin tärkeää, että rekisterissä on paljon jäseniä, jotta mahdollisimman monelle potilaalle löytyisi sopiva luovuttaja. Tällä hetkellä Suomen Kantasolurekisterissä on noin 65 000 jäsentä.

Kantasolujen luovuttaminen on luovuttajalle turvallista – Veripalvelu on siitä vastuussa.

Rekisteriin liittyjien, luovuttajaehdokkaiden ja luovuttajaksi valittujen terveydentila kartoitetaan kyselyin ja haastatteluin, ja luovuttajaksi valitulle tehdään lisäksi erittäin huolellinen terveystarkastus. Näin varmistetaan, ettei luovutuksesta aiheudu haittaa tai riskiä luovuttajalle.

Veren kantasolut uusiutuvat jatkuvasti, joten luovutetut solut korvaantuvat nopeasti uusilla, eikä verenkuvaan jää luovutuksesta pysyviä muutoksia.

Kantasoluja ei kerätä selkäytimestä tai -rangasta, joten halvaantumisvaaraa ei ole.

Selkäydin ja luuydin sekoitetaan joskus toisiinsa, mutta ne ovat kuitenkin eri asioita. Selkäydin on selkärangan sisällä ja suojassa kulkeva hermoratanippu. Verisolut taas muodostuvat luuytimessä, ja kantasolusiirre kerätään lantioluun luuytimestä.

On tärkeää, että Kantasolurekisteriin kuuluvat ihmiset ovat valmiita auttamaan, jos pyyntö luovuttajatutkimuksiin joskus osuu kohdalle.

Aina ei luovuttaminen ole kuitenkaan mahdollista. Rekisterissä voi olla jäsenenä vuosikymmeniä, joten vaihtuvat elämäntilanteet otetaan totta kai huomioon. Rekisteristä voi poistua koska tahansa.

Jos olet liittynyt rekisterin jäseneksi, muttet halua tai voi olla enää valmiudessa luovuttamaan kantasolujasi, ilmoitathan asiasta Kantasolurekisteriin. Ilmoituksen voi tehdä puhelimitse 029 300 1515 tai sähköpostitse kantasolurekisteri(at)veripalvelu.fi. Syytä ei tarvitse ilmoittaa, mutta halutessaan sen voi kertoa.

Jos kantasolut kerätään nukutuksessa lantioluusta, keräyksen jälkeisinä päivinä voi keräysalueella tuntua kipua, joka talttuu normaaleilla särkylääkkeillä. Jos kantasolut kerätään verenkierrosta, voi sitä edeltävän kasvutekijäpistoshoidon seurauksena tulla esimerkiksi flunssankaltaisia oireita kuten lihaskipuja, päänsärkyä sekä luukipua. Nekin yleensä hoituvat normaaleilla särkylääkkeillä. Kantasoluluovuttajat ovat useimmiten luonnehtineet kipuja maltillisiksi.