Verenluovuttajien sosiologinen tutkimus
Veripalvelussa on käynnissä sosiologinen väitöskirjatutkimus, joka selvittää, mitä ihmisille merkitsee luovuttaa verta potilaan hoitoon tai verinäytteitä sekä tietoja biopankeille tutkijoiden hyödynnettäväksi. Ensimmäiset tutkimusraportit ovat nyt myös verenluovuttajien luettavissa.
Vuosittain noin 130 000 henkilöä luovuttaa verta SPR Veripalvelussa. Näiden ihmisten toiminta tuo kriittisen avun noin 50 000 potilaalle. Mikä saa suuren joukon ihmisiä osallistumaan vapaaehtoisesti veren keräykseen? Entä miten yhteiskunnan muutokset heijastuvat ihmisten tapoihin luovuttaa verta?
Veripalvelun ensimmäisessä sosiologian väitöskirjahankkeessa tutkitaan mitä verenluovutus merkitsee ihmisille ja mitä tarkoittaisi osallistua Veripalvelussa tieteellisiin tutkimuksiin. Lisäksi selvitetään, mitä verenluovuttajat ajattelevat osallistumisesta Veripalvelun biopankkiin ja mahdollisuudesta saada heitä itseään koskevaa geeni- tai terveystietoa.
Tutkimustiedon avulla voidaan kehittää tulevaisuuden veripalvelutoimintaa ja varmistaa veren riittävyys potilaille tulevaisuudessa. Tiedosta hyötyvät myös ne tutkimusta tekevät organisaatiot ja biopankit, jotka ovat riippuvaisia vapaehtoisten yhteistyöstä ja avusta.
Tutkimusaineisto
Tutkimusta varten haastateltiin 61 verenluovuttajaa ympäri Suomea. Lisäksi järjestettiin kymmenen keskusteluryhmää, joissa haastattelujen tapaan keskusteltiin verenluovutuksesta sekä tieteelliseen tutkimukseen ja biopankkiin osallistumisesta.
Kiitämme lämpimästi kaikkia tutkimukseen osallistuneita haasteltavia ja keskusteluryhmäläisiä heidän arvokkaasta panoksestaan tutkimukseen. Lisäksi haluamme kiittää Puolustusvoimia sekä Helsingin yliopistoa yhteistyöstä aineiston hankinnassa.
Tutkimuksen tulokset
Tieto luovutetun veren hyödyistä potilaiden hyvinvoinnille ja veren jatkuva tarve sairaaloissa saivat verenluovutukseen osallistumisen tuntumaan tärkeältä. Toisten auttamisen taustalla oli näkemys, että myös itse tai joku läheinen saattaisi tulevaisuudessa tarvita verta. Hyvää juuri verenluovutuksessa oli se, että melko vähäisellä vaivannäöllä saattoi olla suuri, jopa elämän pelastava vaikutus toiselle ihmiselle.
Kokemukset siitä, miten verenluovuttajaksi päädyttiin ja miten sen rutiinit vakiintuivat osaksi omaa arkea, vaihtelivat. Muilta saatu tuki ja tieto aiheesta olivat usein keskeisessä roolissa.
Verenluovuttaminen koettiin usein palkitsevaksi, mutta siihen saattoi liittyä myös käytännön esteitä ja haasteita. Lisäksi tarvittiin luottamusta Veripalvelun asiantuntemukseen ja kykyyn huolehtia sekä verenluovuttajan että potilaan parhaasta.
Haastateltavat ja ryhmäkeskusteluiden osallistujat näkivät myös tieteellisen tutkimuksen ja sen edistämisen tärkeänä tulevan hyvinvoinnin kannalta. Siksi moni oli valmis kysyttäessä antamaan verinäytteen ja terveystietonsa tutkimuksen käyttöön. Myös Veripalvelun biopankkiin osallistuminen olisi sopinut useimmille. Tärkeäksi teemaksi nousi luottamus Veripalveluun ja laajemminkin yhteiskunnan kykyyn säädellä tutkimusta sekä henkilötietojen käyttöä.
Verenluovuttajille oli tärkeää, että heidän vapaaehtoisesti luovuttamillaan tiedoilla tehtävä tutkimus on eettisesti kestävällä pohjalla ja tuottaa hyötyä kaikille avun tarvitsijoille.
Tutkimuksen mahdollinen kaupallinen ulottuvuus herätti kysymyksiä. Sitä ei kuitenkaan välttämättä koettu osallistumisen esteeksi, kunhan tietosuojan periaatteista ja yhteisen hyvän tavoitteista pidettään kiinni. Verenluovuttajat ovat erityisen kiinnostuneita siitä, miten heidän avustamansa tutkimus pyrkii parantamaan kansanterveyttä.
Tutkimuksen jatko
Väitöstutkimus on vielä meneillään, mutta siitä on jo julkaistu vertaisarvoituja tieteellisiä artikkeleita. Ne ovat kaikkien avoimesti luettavissa ja linkit näihin englanninkielisiin julkaisuihin löytyvät alta. Väitöstutkimukseen tulee yhteensä neljä artikkelia.
Julkaisut ja yhteystiedot
Tutkimukseen liittyviä kysymyksiä voi lähettää tutkijakoulutettava YTM Vera Raivolalle: etunimi.sukunimi@veripalvelu.fi
Tutkimushanke on saanut rahoitusta mm. Tekesiltä osana GET IT DONE – ohjelmaa, Itä-Suomen tohtoriohjelmalta sekä Otto A. Malmin säätiöltä. Se toteutetaan yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston sekä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.