FIN Donor 10 000 tutkii luovuttajien rautavarastoja

FIN Donor 10 000 –tutkimuksessa tarkastellaan säännöllisen verenluovutuksen vaikutuksia verenluovuttajan rautavarastoihin. Näytteiden keräys on päättynyt ja tutkimustulosten analysointi ja raportointi tieteellisinä julkaisuina on käynnissä.

FIN Donor 10 000 -tutkimuksen tarkoituksena on saada uutta tietoa verenluovutuksen vaikutuksista luovuttajan rautavarastoihin ja siten edistää luovuttajien terveyttä. Tutkimuksen tavoitteena on myös tuottaa lääketieteen käyttöön hyödyllistä tietoa, jonka avulla Veripalvelu ja sen yhteistyökumppanit voivat kehittää terveydenhuoltoa.

Tutkimukseen osallistuvilta on otettu tutkimusverinäytteitä verenluovutuksen yhteydessä ja luovutuksen jälkeen tutkittavat täyttivät sähköisen terveys- ja elintapatietokyselyn. Näytteistä tutkitaan verenluovuttajien mahdollista raudanpuutetta ja perinnöllisiä eroja verenluovutuksesta toipumiseen.

Kuka tutkimusta rahoittaa?

Veripalvelu on Verenluovuttajien rautatutkimuksen päärahoittaja. Hanke on osa Tekesin rahoittamaa GET IT DONE – ohjelmaa. Ohjelmassa ovat mukana Veripalvelun lisäksi muun muassa Helsingin yliopisto, Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymä Carea, Mehiläinen Oy, Duodecim, Lääketietokeskus Oy ja Suomen Molekyylilääketieteen instituutti FIMM.

Mitä tietoa tutkimuksessa kerätään?

Tutkimustietoa kerätään henkilökohtaisen kyselylomakkeen sekä verenluovutuksen yhteydessä saatavien verinäytteiden avulla.

Tutkimuksessa otetaan huomioon erilaisia raudansaantiin ja raudan kulutukseen liittyvät tekijät, kuten ruokailutottumukset, liikunta ja tupakointi. Lisäksi verinäytteistä määritetään perinnöllinen vaihtelu ja tehdään rauta-aineenvaihduntaan liittyviä laboratoriotutkimuksia.

Luovuttajan verenluovutuskertojen ajankohdat ja luovutuksessa mitattujen hemoglobiiniarvojen tiedot kerätään verenluovuttajarekisteristä.

Tutkittavien henkilötietoja käsitellään terveydenhuollon tietosuoja- ja salassapitovaatimusten mukaisesti. Tutkimustietokannassa ei ole henkilötunnisteita. Tiedot on koodattu niin, ettei koodista voi päätellä luovuttajan henkilöllisyyttä.

Saavatko tutkittavat tietää laboratoriotuloksensa?

Tutkimuksen edistymisestä kerrotaan Veripalvelun tiedotuskanavissa. Tutkittava ei saa tietoonsa henkilökohtaisia laboratoriotuloksiaan.

Veripalvelun lääkäri on kuitenkin yhteydessä tutkittavaan, mikäli laboratoriotuloksissa todetaan löydös, joka on hälyttävä ja vaatii kiireellistä ohjaamista terveydenhuollon palveluiden piiriin. Tätä lievemmistä poikkeavuuksista laboratorioarvioissa ei tutkimuksen yhteydessä ilmoiteta verenluovuttajalle.

Verenluovuttajaa ei myöskään informoida mistään perinnöllisten testien tuloksista, koska tutkimuksessa tehtävä perinnöllisten tekijöiden määritys on ainoastaan tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettu testi, eikä terveydenhuollossa taudinmääritykseen tai perinnöllisyysneuvontaan käytettävä laboratoriotutkimus.

Mihin tutkimuksessa otettuja näytteitä käytetään?

Jokaiselle Veripalvelussa käynnissä olevalle tutkimukselle on eettisen toimikunnan myöntämä tutkimuslupa. Tämä lupa määrittelee tarkasti tutkittavista otettavat näytteet sekä niiden käytön.

Tutkimusnäytteiden ottamisen yhteydessä rautatutkimukseen osallistuva tutkittava täyttää tietoisen suostumuslomakkeen, jossa hän itse määrittelee tausta-aineiston luettuaan ja hoitajan kanssa keskusteltuaan sen, minkälaisiin tarkoituksiin hänestä otettuja näytteitä saa käyttää.

Suomessa monet lait turvaavat näytteenantajan oikeuksia. On olemassa muun muassa biopankkilaki, laki ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, laki lääketieteellisestä tutkimuksesta ja henkilötietolaki. Myös biopankkitoimintaa ohjaavat eettiset toimikunnat sekä Valvira.

Miksi FIN donor tutkimusta tehdään?

FIN donor 10 000 -tutkimuksen avulla saamme arvokasta tietoa verenluovutuksen sekä ravintotottumusten ja muiden terveyteen vaikuttavien elintapojen vaikutuksista luovuttajan rautavarastoihin. Tutkimuksella pyrimme edistämään verenluovuttajan terveyttä. Tulevaisuudessa voimme esimerkiksi löytää tapoja ennustaa kullekin luovuttajalle parhaiten sopiva henkilökohtainen verenluovutusväli.

Vereen ja verenluovutukseen liittyvillä tutkimuksilla pyritään saamaan myös lisätietoa, jotta verivalmisteita voitaisiin kehittää entistä turvallisemmiksi ja tehokkaimmiksi – hyöty palautuu siis viime kädessä myös potilaalle.