Tutkimusta potilaiden hyväksi
Veripalvelulla on oma roolinsa potilaiden hoidossa, ja yhtenä tehtävänä on tieteellinen tutkimus. Tutkimuksen avulla on pystytty merkittävällä tavalla kehittämään hoidoissa käytettäviä valmisteita ja menetelmiä. Veripalvelun tutkimustoiminnan juuret ovat 1950-luvulla.
Harri Nevanlinna uranuurtajana
Veripalvelun ensimmäinen johtaja, professori Harri Nevanlinna, oli paitsi Suomen verihuollon uranuurtaja, myös tutkija. Ensimmäinen Veripalvelussa syntynyt väitöskirja oli Nevanlinnan 1953 julkaistu tutkimus raskaudenaikaisesta Rh-immunisaatiosta eli ns. Rhesus-taudista, jossa synnyttävän äidin veriryhmävasta-aineet hajottavat sikiön punasoluja aiheuttaen sikiölle anemian.
Nevanlinnan ja myöhemmin muiden Rh-immunisaatiota tutkineiden ansiosta Suomessa on pystytty kehittämään Rhesus-taudin ennaltaehkäisy ja hoito korkealle tasolle. Veripalvelussa tutkitaan edelleen kaikki raskaana olevat äidin ja sikiön turvaksi ja Rh-immunisaation aiheuttamat vammautumiset ovatkin nykyään erittäin harvinaisia.
Tutkimus ja laboratoriot kehittyivät käsi kädessä
Veripalvelu alkoi vetää puoleensa tutkimuksesta kiinnostuneita lääkäreitä 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, ja laboratorioita kehitettiin tutkimustyön tuella. Tutkimusalueiksi nousivat veriryhmäserologia, veren hyytymistekijät sekä veren- ja kudossiirtojen sopivuustestaukset.
Näillä kaikille tutkimusalueille perustettiin laboratorio, jossa tehtiin sairaaloiden tarvitsemia, potilaiden hoitoa tukevia tutkimuksia, sekä niiden rinnalla tutkimustyötä. Veripalvelun laboratoriot kehittyivät kansallisiksi referenssilaboratorioiksi, joissa on alan erityisosaamista.
Väitöstutkimusten kärkenä olivat 1960-luvulla veren hyytymiseen ja veriplasman muihin proteiineihin liittyvät tutkimukset, jotka loivat pohjaa erityisesti verenvuototaudin eli hemofilian hoitoon Veripalvelun kehittämillä valmisteilla. Tutkimustyön avulla voitiin merkittävästi parantaa suomalaisten hemofiliapotilaiden elämänlaatua monien vuosien ajan, ennen nykyaikaisten tehokkaiden lääkkeiden kehittymistä. Tutkimusten perusteella myös patentointiin plasman käsittelymenetelmiä. Veripalvelu oli myös maailman johtava luonnollisen interferonin tuottaja ennen rekombinantti-valmisteiden tuotantoa.
Kudossopivuuden tutkimuksesta tuli kasvava tutkimusalue 1970-luvulta alkaen. Kudostyypin tarkka sopivuus luovuttajan ja potilaan välillä on välttämätöntä kantasolusiirtojen ja elinsiirtojen onnistumiselle. Nykyinen HLA-kudostyypin määrittäminen selittää kuitenkin vain osan siirron riskeistä, joten kudossopivuuden kehittämiselle on edelleen selkeä kliininen tarve. Kudostyypit liittyvät myös olennaisesti monien sairauksien perinnölliseen alttiuteen.
Veripalvelu tekee vielä nykyisinkin kaikkien elinsiirtojen ja kantasolusiirtojen kudostyypitykset laboratoriossaan. Myös verensiirtojen kannalta tärkeässä veriryhmäserologiassa Veripalvelun laboratorio palvelee yhä koko Suomen terveydenhuoltoa. Sen sijaan hyytymistekijöitä koskeva laboratoriotutkimus siirtyi Veripalvelusta Fimlab Laboratorioille 2019.
2000-luvulla aloitettiin systemaattinen säännöllisen verenluovutuksen terveysvaikutusten tutkimuskokonaisuus. Tutkimustulosten perusteella on esimerkiksi määritelty uudelleen sopivia luovutusvälejä luovuttajan rautavarastojen turvaamiseksi. Tekeillä on myös sosiologian alan väitöstutkimus liittyen verenluovuttajien näkökulmiin luovutetun veren tutkimuskäyttöön.
Tutkimus tukee uusien hoitojen ja valmisteiden kehittämistä
Veripalvelu osallistuu paitsi jo vakiintuneiden soluhoitojen – kuten verensiirtojen sekä kantasolu- ja elinsiirtojen kehittämiseen, myös seuraavan, kolmannen sukupolven soluhoitojen kehittämiseen.
Uusista soluhoidoista erinomainen esimerkki ovat syöpähoidoissa käytettävien CAR-T-solujen tutkimus. CAR-T-solut on lupaava uusi hoitomuoto syöpiin. CAR-T-solut ovat potilaan omia T-lymfosyyttisoluja, joita pyritään muokkaamaan siten, että ne aktiivisesti tuhoaisivat syöpäsoluja. Alueelta valmistui väitöskirja vuoden 2023 lopussa.
Veripalvelu tutkii ja kehittää uusia valmisteita luovutetusta verestä. Verisoluperäiset vesikkelit (extracellular vesicles) ovat solujen ulkoisia kalvorakkuloita, joita voidaan käyttää apuna lääketieteellisessä tutkimuksessa esimerkiksi sairauksien tunnistamisessa ja lääkkeiden kehitystyössä. Näiden molempien kohdalla Veripalvelu tekee aktiivista tuotekehitystyötä, ja alueelta on valmistunut jo kaksi väitöskirjaa.
Uusien tutkimusalueiden rinnalla jatkuu myös verensiirtoja ja kudoshoitoja tukeva tutkimustyö. Verivalmisteiden optimaalista käyttöä sekä kirurgiassa että massiivivuotojen hoidossa on tutkittu useammassakin väitöskirjassa.
Veripalvelu perustettiin 1948. Siitä on kehittynyt tärkeä oman alansa tutkimuslaitos. Nykyisin Veripalvelu käyttää vuosittain noin kaksi miljoonaa euroa tieteelliseen tutkimukseen. Veripalvelulla on myös tutkimusrahasto, jonka kautta se tukee alansa tutkimustoimintaa Suomessa.
Tekstin lähteenä on käytetty Juhani Leikolan kirjoittamaa Veripalvelun historiikkia Pieni vaiva, hyvä mieli. 2004. ISBN 978-952-5457-07-0
Sivun yläosan kuva Veripalvelun laboratoriosta 1960-luvulla.