Kansallisteatterin lavastamo teki verenluovutustempauksen
Suomen Kansallisteatterissa työskentelee lähes 170 vakituista työntekijää ja eri alojen ammattilaista. Keväästä 2024 alkaen Kansallisteatterilla on ollut käytössä työpaikkasertifikaatti, joka kertoo siitä, että työntekijät saavat luovuttaa verta työaikana.
Suomen Kansallisteatterin lavastamon porukka kävi luovuttamassa verta Vantaan Flamingossa työajalla. Henkilöt vasemmalta oikealle: Markku Colliander, Sami Saari, Elli Hakkola, Ari Palmroos, Harri Lång ja Mikko Suomalainen. Kansallisteatteri otti työpaikkasertifikaatin käyttöön keväällä 2024.
– Se, että työaikaa saa käyttää verenluovutukseen on varmasti molemmille osapuolille hyödyllistä, niin työntekijöille kuin työnantajallekin. Organisaatio saa näkyvyyttä sertifikaatin kautta ja viestii siten vastuunkannosta, aloitteen tehnyt Suomen Kansallisteatterin apulaisnäyttämömestari Markku ”Make” Colliander kertoo.
Markku kuuluu Markku-liittoon, joka on kannustanut miehiä verenluovutukseen. Lisäksi hän tiesi, että moni teatterilainen oli käynyt luovuttamassa verta oma-aloitteisesti.
– Aloin sitten pohtia, miten saisin työpaikalla lisää ihmisiä liikkeelle ja huomasin mahdollisuuden työpaikkasertifikaattiin. Tuotantojohtajamme Päivi Isosaari näytti idealle vihreää valoa, rekisteröi luovuttajaryhmämme ja otti sertifikaatin käyttöön keväällä 2024.
Markulla on takanaan pitkä verenluovutustausta. Hän aloitti verenluovutuksen synnyinpaikkakunnallaan Kotkassa. Helsinkiin muuton jälkeen 90-luvun lopusta alkaen verenluovutuspaikaksi vaihtui Kivihaka, jonne mies poikkesi 2–4 kertaa vuodessa.
– Luovutetaan vanha veri pois niin uutta tulee tilalle, Markku naurahtaa ja jatkaa: – On hyvä tietää, että luovutettu veri menee hyvään tarkoitukseen. Niille, jotka sitä tarvitsevat.
Mukana kolme ensiluovuttajaa
Helsingin Tattariharjussa toimivassa lavastamossa työskentelee 17 ammattilaista. He vastaavat siitä, että Kansallisteatterin esityksiin valmistuu vuosittain 13–16 kestävää, näyttävää ja näyttelijöille turvallista lavastusta. Tämän vuoden vaativimmat työt ovat kuulemma olleet Angels in America ja Jäniksen vuosi. Niissä on erityisen hienot lavasteet.
Lokakuun verenluovutustempauksesta Jumbon Flamingossa oli sovittu etukäteen yhdessä lavastamon päällikön Harri Långin kanssa. Tähtäimessä oli sellainen hetki, jolloin töissä ei olisi niin kiire. Mukana oli seitsemän luovuttajaa, joista peräti kolme ensiluovuttajia.
– Helppoa oli, eikä tullut yhtään huonoa oloa, kommentoi ensi kertaa vertaan luovuttanut lavastemestari-maalaamon teosvastaava Elli Hakkola. Hän kertoo itse tarvinneensa aiemmin verta, ja tiedostaneensa senkin kautta miten tärkeästä asiasta on kysymys. – Alhaisen hemoglobiinin vuoksi en ole aiemmin voinut luovuttaa, mutta nyt pääsin mukaan.
– Hyvin meni minullakin. Odotin, että olo olisi ollut heikompi, vahvistaa toinen ensiluovuttaja, lavastemaalari Sami Saari. – Yhdessä ensikertalaisenkin on helpompi ylittää kynnys. En usko, että olisin yksin lähtenyt luovuttamaan verta. Tämä vaatii lopulta vain yhden ihmisen, joka kutsuu ryhmän kokoon ja tekee varauksen.
Pian luovutuksesta palaa kahvíleipää tekemään myös porukan kolmas ensiluovuttaja, lavasterakentaja-puuseppä Mikko Suomalainen, joka kertoo, että hyvin meni, kunhan malttoi olla nousematta liian vauhdikkaasti ylös luovutuksen jälkeen.
Käykäämme teatterissa ja luovuttakaamme verta!
Näyttämömestari Jaakko Ylä-Rautiolle ja Harri Långille verenluovutus on jo ennestään tuttua. Apulaislavastemestari Ari Palmroos puolestaan on varsinainen konkari. Hän uhkaa leikkimielisesti ottavansa Markun pian kiinni luovutuskerroissa. Ari kertoo verenluovutuksen alkaneen 18 vuoden iässä armeijassa: – Miksi en luovuttaisi? Motiivinani on ymmärrys siitä, miten tärkeästä asiasta on kysymys. Kaverini isä oli aktiiviluovuttaja ja olimme lapsina usein mukana luovutuskeikoilla Kivihaassa.
Voileipiä mutustava, mehua ja kahvia tankkaava lavastamon hyväntuulinen ja rento porukka sanoo verenluovutuksen myös yhdistävän henkilöstöä.
– Lavastamon tempaus rohkaisi myös muita teatterissamme käymään luovuttamassa. Jotkut tulivat sanomaan, että suuntaavat nyt Sanomataloon esimerkkimme innoittamina, Markku iloitsee.
– Tervetuloa kaikki teatteriin. Älkäämme luovuttako, vaan luovuttakaamme verta, Markku muotoilee lavastamon porukan kompatessa: – Rohkaisemme muitakin yrityksiä lähtemään mukaan!
