Kaikki veri on punaista, mutta sitä on satoja erilaisia tyyppejä: Juuri sinua tarvitaan!

Kuvassa ylhäällä: Janina Forstén (vas.) ja Katri Haimila Veripalvelusta toivovat lisää eri taustaisia luovuttajia.

– Tällä hetkellä Suomessa on liian vähän verenluovuttajia. Vain kolme prosenttia väestöstä luovuttaa vertaan, Veripalvelun asiakkuuspäällikkö Liisa Romo kertoo.

– Uusia verenluovuttajia tarvitaan ympäri Suomen maan, jotta kaikille potilaille löytyisi sopivaa verta.

– Normaalioloissa pystymme kyllä toimittamaan sairaaloille tarvitut verivalmisteet, vaikka joudummekin tekemään niiden eteen paljon töitä kutsumalla jatkuvasti luovuttajia paikalle. Poikkeama- tai kriisitilanteita varten luovuttajia tarvittaisiin varalle nykyistä enemmän.

Kaikki veri on punaista, muttei suinkaan samanlaista. Ihmisten punasoluissa on yksilöittäin isoa vaihtelua. Moni tuntee ABO-veriryhmäjärjestelmän, mutta sen lisäksi on myös harvinaisia veriryhmiä. Näitä harvinaisuuksia on löydetty yli 350 ja niitä löytyy yhä lisää. Jotta kaikille tarvitsijoille saataisiin sopivaa verta, luovuttajakunnan tulisi vastata veriryhmältään saajia eli olla edustava otos väestöstä. Siksi erilaisia luovuttajia tarvitaan enemmän ja monipuolisesti kaikista eri väestöryhmistä ympäri Suomen.

– Tarvitsemme tässä apua. Teemme yhteistyötä oppilaitosten, työpaikkojen, Puolustusvoimien sekä eri yhteisöjen kanssa. Verenluovuttajatkin voivat auttaa tuomalla kaverin mukaan seuraavaan verenluovutukseen, Romo vinkkaa.

Kaikkia tarvitaan!

Aivan kaikkia veriryhmiä omaavia tarvitaan luovuttajiksi, mutta harvinaisten veriryhmien omaavista on erityinen pula. Veriryhmä luokitellaan harvinaiseksi, kun sen esiintyvyys väestössä on 1:1 000 tai pienempi.

– Maassamme esiintyy sellaisia veriryhmiä, jotka ovat juuri suomalaisille tyypillisiä, ja joista osaa ei esiinny juuri missään muualla, lääkäri Janina Forstén Veripalvelusta sanoo.

Veriryhmät ovat periytyviä ja rikastuvat alueittain. Siten eri maista kotoisin olevien ihmisten veri on erilaista. Veripalvelu tekee luovuttajista veriryhmätyypitystä, jotta jokaiselle potilaalle löytyisi rekisteristä juuri hänelle sopiva luovuttaja, joka voidaan tarvittaessa kutsua apuun.

– Mitä enemmän verenluovuttajia on, ja mitä useammasta maantieteellisesti erilaisesta taustasta he tulevat, sen paremmat ovat mahdollisuudet löytää jokaiselle potilaalle sopiva luovuttaja, Forstén sanoo.

Veriryhmätekijät eroavat eri puolilla maailmaa, koska väestö on ollut pitkään eristäytyneenä.

– Siksi ei hyödytä tyypittää afrikkalaistaustaiselta kantasuomalaisille tyypillisiä veriryhmätekijöitä – tai eteläamerikkalaisilta sellaisia veriryhmätyyppejä, jotka ovat vaikkapa thaimaalaisille tyypillisiä. Verenluovuttajien vanhempien syntymäperää kysymällä voimme kohdistaa veriryhmätekijöiden tyypitykset geneettisen perimän mukaan. Niin saamme rajalliset resurssit hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti, laboratorioasiantuntija Katri Haimila selittää.

Syntyperää kysytään potilasturvallisuuden takia

Lääketieteen kehityksen myötä potilaille pyritään antamaan yhä tarkemmin juuri omaa veriryhmää vastaavaa verta. Verensiirtoihin liittyvää vasta-aineiden muodostumista yritetään välttää kaikissa tilanteissa. Kun kaikki kymmenet erilaiset veriryhmät huomioidaan laajasti, riskit pienenevät.

Harvinaiset veriryhmät periytyvät resessiivisesti. Se tarkoittaa, että ominaisuus ilmenee vain, jos henkilö perii kyseisen geenin molemmilta vanhemmiltaan.

– Geneettinen perimä tulee vanhemmilta. Esimerkiksi Suomessa syntyneen nigerialaisten vanhempien lapsen veriryhmä on toisenlainen kuin Suomessa syntyneen vaikkapa ranskalaisten tai suomalaisten vanhempien lapsen. Siksi kysymme vanhempien, eikä luovuttajan omaa syntymämaata, Forstén kertoo.

Veriryhmätekijät eivät näy ihmisessä päälle päin. Jos kaikki mahdolliset eli kymmenet veriryhmät testattaisiin ”hakuammuntana” jokaisen verenluovuttajan verestä, se olisi liian kallista ja teknisesti vaativaa. Tästä syystä Veripalvelu alkoi kysyä kaikilta verenluovuttajilta vanhempien syntymämaata 13. tammikuuta alkaen. Syntyperää kysytään vain kerran ja kysymykseen vastaaminen on vapaaehtoista.

– Sillä, mistä maasta joku on kotoisin ei ole meille muuta merkitystä kuin se, että luovuttajan vanhempien syntyperää kysymällä pääsemme suoraan tutkimaan sellaisia veriryhmätekijöitä, jotka ovat juuri tuolle maantieteelliselle sijainnille tyypillisiä. Näin meillä on paremmat mahdollisuudet löytää jokaiselle potilaalle parhaiten sopiva luovuttaja, Romo sanoo.

Kun väestörakenne muuttuu, verentarvekin muuttuu

Ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen väestöstä on kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Maahanmuuton myötä potilaat ovat nyt aiempaa erilaisempia ja tarvitsevat siksi myös erilaisia verivalmisteita. Nykyinen verenluovuttajakunta ei enää edusta riittävän laajasti ja kattavasti suomalaista potilaskuntaa.

– Esimerkiksi afrikkalaisilla ja eteläamerikkalaisilla on paljon harvinaisia veriryhmiä. Siksi toivomme verenluovuttajiksi erityisesti näistä maista kotoisin olevia henkilöitä, Haimila kertoo.

Harvinaisia veriryhmiä on kaikilla maantieteellisillä alueilla. Myös kantasuomalaisilla on omansa, Jk-3.

– Lähetämme Jk-3-verta usein Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin, koska niissä maissa asuu paljon suomalaisia. Teemme kansainvälistä yhteistyötä molempiin suuntiin.

Verta potilaiden pelastamiseksi

Verta tarvitaan sairaaloissa synnytysten ja kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä sekä anemian hoitoon syöpäpotilailla. Harvinaisia veriryhmiä omaavia luovuttajia etsitään usein potilaille, joille on muodostunut verensiirtojen tai raskauksien myötä vasta-aineita. Kuka tahansa voi muodostaa vasta-aineita, mutta etenkin näin tapahtuu sellaisten potilaiden kohdalla, jotka saavat paljon verensiirtoja.

– Mikäli vasta-aineita on muodostunut, potilaalle annettavan veren on oltava sitä samaa, harvinaista veriryhmää olevaa verta kuin saajallakin. Jotta kaikille löytyisi juuri sopivaa verta, tarvitsemme reserviin paljon erilaisia tyypitettyjä luovuttajia, kertoo Katri Haimila.

Jos kotimaan rekisteristä tai pakastetuista veristä ei löydy sopivaa, yhden potilaan eteen voidaan joutua tekemään Veripalvelussa valtavasti työtä etsien sopivaa luovuttajaa jopa ympäri maailmaa.

– Teemme kansainvälistä yhteistyötä maailmanlaajuisen harvinaisten luovuttajien rekisterin myötä. Sieltä voidaan kysyä apua tarvittaessa, mutta on hidasta saada potilaalle verta toiselta puolelta maailmaa. Varautumisen kannalta tarvittaisiin lisää kotimaisia luovuttajia.

Aina potilaan tarvitsemaa verta ei ole saatavilla edes ulkomailta.

– Silloin potilaan henki voi olla juuri tuon yhden sopivan luovuttajan varassa. Entä jos juuri sinä olisitkin se sopiva? Meitä kaikkia tarvitaan, Liisa Romo painottaa.

Mikä on sinun veriryhmäsi?

Veriryhmät ovat punasolujen pinnalla olevia rakenteita. Niissä esiintyy paljon vaihtelua samaan tapaan kuin missä tahansa perinnöllisissä tekijöissä, kuten silmien värissä. Veren punasolut kuljettavat happea ja hiilidioksidia ja niiden ansiosta veri myös saa punaisen värinsä.

Jokaisen ihmisen veri kuuluu yhteen neljästä ABO-veriryhmästä: A, B, O tai AB. Lisäksi nämä neljä veriryhmää jaetaan Rh D -tekijän mukaan vielä Rh D -positiiviseen ja Rh D -negatiiviseen. Näin ABO- ja Rh D -veriryhmien yhdistelmiä on yhteensä 8. Plus-merkki ilmaisee, että kyseisen veriryhmän omaavalla on tuo veriryhmätekijä, ja miinusmerkki puolestaan kertoo, että häneltä se puuttuu.

Potilaalle pyritään antamaan aina oman veriryhmän mukaista verta. Siksi menekkiä on kaikille verityypeille ja jokainen verenluovutus on arvokas. Hätäveri O- sopii kaikille, joten sitä annetaan potilaille suhteessa muita enemmän.

Osa veriryhmistä on verensiirtojen, raskauden ja synnytyksen kannalta merkityksellisempiä, koska ne voivat aiheuttaa vasta-ainemuodostusta. Siksi kaikkien raskaana olevien naisten veriryhmät tutkitaan, ja kaikista verenluovuttajista määritetään aina ABO-, Rh- ja Kell-veriryhmät.

Rh D-positiivisille voidaan antaa Rh D -negatiivista oman ABO-veriryhmän mukaista verta. Rh D -negatiivisia verenluovuttajia on kuitenkin vain 13 % koko luovuttajakunnasta. Siksi heitä kutsutaan muita useammin vertaan luovuttamaan.

Edellä mainittujen veriryhmien lisäksi punasolun pinnalla on olemassa vielä kymmeniä muita veriryhmiä, jotka huomioidaan tarvittaessa. Lisätutkimuksia tarvitaan sellaisten potilaiden kohdalla, joilla on muodostunut vasta-aineita, joilla on harvinainen veriryhmä tai erityinen riski immunisaatiolle eli vasta-aineiden muodostumiselle.

Veriryhmät jakautuvat Suomessa seuraavasti:

Rh D -positiiviset veriryhmät:

A+ 35%
O+ 28%
B+ 16%
AB+ 7%

Rh D -negatiiviset veriryhmät:

A- 6%
O- 5%
B- 2%
AB- 1%

Teksti: Nina Pinjola / Mediafocus

Valokuvat: Matti Rajala ja Veripalvelu

Artikkeli on julkaistu Punainen Risti -lehdessä 6.2.2025