Erilainen uusivuosi
Lääketieteen opiskelija Antti Lehtinen sai kutsun kantasoluluovuttajaksi uudenvuodenaattona 2019.
Aurinko on juuri laskemassa Atlantin ylle. On joulukuun viimeinen päivä vuonna 2019, ja keltainen hehku valaisee Madeiran kaupungin rakennuksia. Kaukaisuudessa risteilyalus lipuu eteenpäin koboltinsinisessä meressä. Hotellin parvekkeelle osuva auringonvalo tuntuu kotkalaisesta Antti Lehtisestä, 23, hyvältä pimeän syksyn jälkeen. Ja nyt on lisäksi tullut uutisia. Hänet on valittu kantasoluluovuttajaksi tuhansien ihmisten joukosta.
Antti katselee kännykästään Veripalvelun koordinaattorin lähettämiä videoita siitä, miten luovutusprosessi tulisi etenemään. Hotelliin saapumisilta – ja samalla uudenvuoden aattoilta – on saanut yllättävän käänteen.
Helsinki-Vantaan lentoasemalla se oli jo selvinnyt. Antin kännykkä oli alkanut soida juuri, kun hän oli tyttöystävänsä kanssa ollut siirtymässä kohti oman lentonsa porttia. Soittaja oli Kantasolurekisterin koordinaattori, joka yllätti uutisella: ”Juuri sinä sopisit luovuttajaksi tuntemattomalle potilaalle.”
Tajuttuaan, mistä oli kysymys, Antti tiesi sen heti: hän vastaisi myöntävästi.
– Ajattelin asiaa potilaan kannalta. Ei ollut itsestään selvää, että sopiva luovuttaja löytyisi. Lisäksi lääketieteen opiskelijana tiesin, että luovuttajan riskit ovat pienet. Miksen siis suostuisi.
Madeiralla Antti ja hänen tyttöystävänsä nauttivat viikon lomasta vaeltamisen merkeissä. Matkalta paluun jälkeen luovutuksen järjestelyt alkoivat nopealla aikataululla. Alusta asti oli selvää, että kantasolujen keräys tapahtuisi nukutuksessa.
Alun perin tammikuun lopulle suunniteltu luovutus kuitenkin lykkääntyi, koska siirteen saaja ei ollut sellaisessa kunnossa, että siirto olisi voitu tehdä. Antti jatkoi Kuopiossa opintojaan, pysytteli karanteenissa ja yritti pysyä terveenä. Loppukeväästä 2020 päästiin sitten tositoimiin.
Meilahden sairaalan hematologian osastolla Antti vaihtoi päälleen potilasvaatteet.
– Se tuntui aika kummalliselta, sillä olin terve. Makoilin päivän sängyssä, katselin läppäriltä tuttua tv-sarjaa sekä juttelin samassa huoneessa olevan potilaan kanssa. Hän oli nuorehko, leukemiaa poteva mies, mikä konkretisoi itselleni tilannetta.
Seuraavana aamuna aikaisin otettiin verikokeet, ja sitten oli itse toimenpiteen aika.
– Minut kärrättiin leikkaussaliin. Kun anestesialääkäri kuuli, että olen lääkiskandi, hän kertoi, millaisia lääkkeitä saisin ja missä järjestyksessä. Tilanne oli sillä tavoin hauska, että olin samaan aikaan siinä sekä oppimistilanteessa että potilaana.
Heräämössä Antti kertoo havahtuneensa siihen, kun oli repimässä happiviiksiä pois naamaltaan ja hoitaja sanoi, että älä nyt niitä pois ota. Seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan hän pääsi jo kotiin.
– Isä tuli hakemaan minut Kotkaan. Selkä oli jonkin verran kipeä, mutta tiesin sen kuuluvan asiaan. Pystyin hyvin nukkumaan, kun otin särkylääkettä. Muutaman päivän kuluttua olin jo työkunnossa.
Antti kertoo, että jälkikäteen tuntui hienolta, että luovutus onnistui ja potilas sai tarvitsemansa solut.
– Pidin selvänä, että kantasolusiirto on sellainen teko, joka on syytä tehdä, jos on luovuttajaksi sopiva. Tilanne tulee niin harvojen kohdalle. Itsekin toivon saavani siirteen, jos sellaista joskus tarvitsen.
Niille, jotka eivät vielä kuulu Kantasolurekisteriin, Antilla on viesti:
– Liittykää ihmeessä! Se on tosi pieni vaiva ja Kantasolurekisteri tarvitsee toimiakseen uusia jäseniä, etenkin nuoria miehiä.
Antin isoveli noudattikin kehotusta ensimmäisten joukossa heti Antin luovutuksen aikoihin.
Kesäksi 2021 on jo suunnitelmia. Antti opiskelee neljättä vuotta lääketiedettä Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Kesällä 2021 hän saa rajoitetun työluvan, ja tekee lääkärien viransijaisuutta kotipaikkakuntansa Kotkan keskussairaalassa.
Antti kertoo kiinnostuksen lääketieteeseen heränneen urheilun kautta. Nuorena hän kilpaili hiihdossa ja ampumahiihdossa. Ajatus lääkärin urasta kypsyi kuitenkin vasta lukiossa.
– Tajusin, että lääkärin työssä voi mielenkiintoisella tavalla yhdistää kiinnostuksen luonnontieteitä ja ihmisiä kohtaan.
Varusmiespalvelun jälkeen Antti lopetti kilpaurheilun. Sen jälkeen hän myös alkoi käydä säännöllisesti luovuttamassa verta.
– Kuopion lääketieteen opiskelijat ovat tosi aktiivinen VeriRyhmä ja pidämme mainetta yllä käymällä usein kaveriporukalla verta luovuttamassa, Antti kertoo.
Oma kantasoluluovutus tulee mieleen aina silloin tällöin, kun joku esimerkiksi uimarannalla kysyy, mitä selässä olevat kuusi pientä neulanpistojälkeä ovat.
– Toivottavasti siirteeni saanut potilas voi hyvin. Onhan se aika hauska ajatus, että dna:tani ja kantasolujani on jossain toisessa ihmisessä, ties missä päin maailmaa.
Ties vaikka Madeiralla.
Syksyllä 2020 Antti kävi Meilahden sairaalassa luovuttamassa vielä valkosoluja (lymfosyyttejä) samalle potilaalle, jolle luovutti aiemmin luuydintään. Luovutettuja lymfosyyttejä tarvitaan, jos potilaan sairaus osoittaa uusimisen merkkejä. Lymfosyytit kerätään verenkierrosta. Lymfosyyttisiirto tehdään yleensä muutaman kuukauden kuluttua luovutuksesta.
Teksti: Nina Pinjola
Valokuvat: Juuso Noronkoski
Oletko 18-35 -vuotias? Liity Kantasolurekisteriin.
Juttu on alun perin julkaistu Soluista elämää 2021 -lehdessä.
Kerro meille tarinasi
Oletko saanut verivalmisteita tai kantasolusiirteen? Luovutatko verta tai oletko päässyt luovuttamaan kantasoluja ja haluat kannustaa muita? Kerro meille oma luovuttaja- tai potilastarinasi. Julkaisemme tarinoita mm. Veripalvelun somekanavissa luvallasi.
