5 kysymystä verenluovutuksesta ja terveydestä – lääkäri vastaa

1. Voiko verta luovuttaa, jos on pitkäaikaissairauksia?

Luovutussoveltuvuutta arvioitaessa tulee huomioida, että veren luovuttaminen ei saa vaarantaa verenluovuttajan terveyttä, eikä verivalmiste saa vaarantaa verta saavan potilaan terveyttä.

Potilasturvallisuus varmistetaan mm. luovutetusta verestä tehtävillä virustutkimuksilla (esim. HI-virus, hepatiitit). Verenluovuttajan omaa turvallisuutta arvioidaan siitä näkökulmasta, mitä noin puolen litran nopea verenmenetys voi aiheuttaa. Erityistä huomiota kiinnitetään henkilöihin, joilla on sydän- ja verisuonitauti, munuaissairaus tai pyörtymistaipumusta.

Esimerkiksi verenpainetauti ei estä verenluovutusta, jos verenpaine pysyy lääkityksellä kurissa. Myöskään kohonnut kolesteroli ei estä verenluovuttamista. Hyvässä hoitotasapainossa olevat keuhkosairaudet, kuten astma, eivät niin ikään ole luovutuseste – vaikea astma ja lääkehoitoa tarvitseva keuhkoahtaumatauti sen sijaan ovat. Myös esimerkiksi sairastettu sydäninfarkti tai aivoverenkierron häiriöt estävät verenluovutuksen.

Tablettihoitoinen diabetes ei ole luovutuseste, mutta insuliinihoitoinen diabetes on. Suurin osa mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista ei estä verenluovutusta.

2. Vaikuttavatko lääkitykset verenluovutussoveltuvuuteen?

Vain harvat lääkkeet ovat sinällään luovutusesteitä. Punasolu- ja verihiutalevalmisteiden mukana potilaaseen siirtyy vain hyvin pieni määrä plasmaa ja siihen sitoutunutta lääkeainetta. Plasmalääkkeisiin käytettävä plasma puolestaan käsitellään suurissa erissä, joihin on yhdistettynä lukuisilta verenluovuttajilta kerätty plasma.

Verenluovuttajan käyttämiä lääkkeitä arvioidaan useimmiten niiden käyttösyiden kannalta: olennaista on, onko se sairaus, johon lääkettä käytetään, este verenluovutukselle. Esimerkiksi verenpainelääkkeet, kolesterolilääkkeet, e-pillerit sekä suurin osa psyykenlääkkeistä eivät estä verenluovutusta itsessään. Rohdosvalmisteet, luontaistuotteet, ravintolisät ja vitamiinit eivät myöskään ole luovutuseste.

Verenluovuttajat Suomessa selvittävät pääasiassa hyvin oman luovutussoveltuvuutensa etukäteen esimerkiksi verkkosivujemme tai luovuttajainfo-puhelimemme kautta, sillä eurooppalaisittain verrattuna meille tulee vähiten tarjolle henkilöitä, jotka eivät sillä kerralla voikaan luovuttaa.

3. Voiko verenluovutuksesta tulla raudanpuuteanemia?

Verenluovutuksessa menetetään rautaa noin 250 mg, joka on noin neljännes miehen ja valtaosa naisen varastoraudan määrästä. Rautavaraston palautuminen tavallisella ruokavaliolla on yksilöllistä ja voi joillain kestää jopa kuukausia. Veripalvelu jakaakin jokaisen luovutuksen yhteydessä rautalisää kaikille alle 50-vuotiaille naisille sekä kaikille niille, joiden edellisestä kokoverenluovutuksesta on kulunut alle 4 kk.

Tutkimusten mukaan luovutusväli on merkittävin yksittäinen vaikuttaja verenluovuttajien rautavarastoihin. 18-25-vuotiaille naisille suositellaan veren luovuttamista korkeintaan kerran vuodessa, muille naisille korkeintaan 2-3 kertaa vuodessa, ja miehille enintään 3-4 kertaa vuodessa.

Suositus eroaa selkeästi minimiluovutusväleistä (naiset 91 vrk, miehet 61 vrk). Minimiluovutusväli tulee eurooppalaisesta asiantuntijasuosituksesta ja mahdollistaa niiden henkilöiden luovuttamisen 2-3 kuukauden välein, joilla on luontaisesti korkeampi hemoglobiinitaso tai esimerkiksi raudankertymäsairaus.

4. Miten Veripalvelu huolehtii luovuttajien hyvinvoinnista?

Luovuttajaturvallisuus ja luovuttajien hyvinvointi on Veripalvelulle erittäin tärkeää ja siitä huolehditaan monin eri keinoin. Veren luovuttaminen ei saa vaarantaa verenluovuttajan terveyttä, ja tämän varmistamiseksi luovutussoveltuvuutta arvioitaessa huomioidaan tarkan ohjeistuksen mukaisesti luovuttajan terveydentila sekä mahdolliset sairaudet.

Veripalvelun henkilökunta on perehdytetty työhönsä ja koulutusta järjestetään säännöllisesti. Ennen luovutusta luovuttaja täyttää terveyskyselyn, joka käydään yhdessä sairaanhoitajan kanssa läpi luovutuspaikalla.

Verenluovuttajan hemoglobiini mitataan aina ennen luovutusta. Sen tulee naisilla olla 125-175 g/l ja miehillä 135-195 g/l. Naisilla ja miehillä on erilaiset minimiluovutusvälit.

Verenluovutuksen jälkeen tarjolla on juotavaa ja syötävää ja verenluovuttaja saa ohjeistuksen ottaa rauhallisesti loppupäivän ajan sekä välttää mm. saunomista ja urheilua. Rautalisää jaetaan raudanpuutteen riskiryhmille.

Veripalvelulla on lisäksi omaa tutkimustoimintaa mm. luovuttajaterveyteen liittyen.

5. Liittyykö verenluovutukseen riskejä?

Veren luovuttaminen on turvallista terveille henkilöille. Harvinaisissa tapauksissa luovutukseen saattaa liittyä haittavaikutuksia ennaltaehkäisevistä toimista huolimatta.

Haittavaikutuksia pyritään ennaltaehkäisemään muun muassa luovuttajan terveyskyselyllä ja haastattelulla, henkilökunnan perehdyttämisellä ja kouluttamisella, luovuttajatarjoiluilla sekä luovuttajien ohjeistamisella luovutuksen jälkeen. Verenluovutuksessa käytettävät neulat ja muut tarvikkeet ovat aina kertakäyttöisiä.

Yleisimpiä verenluovutukseen liittyviä haittavaikutuksia ovat huonovointisuus (15/1000) ja pyörtyminen (1,5/1000). Hyvin harvinaisia haittavaikutuksia ovat kookas mustelma (0,3/1000) sekä hermoärsytys (0,3/1000).

Kaikki verenluovuttajat ovat vakuutettuja verenluovutuksesta aiheutuneiden haittojen ja tapaturmien varalta. Haittavaikutuksia seurataan systemaattisesti ja ne huomioidaan henkilökuntaa perehdytettäessä ja kouluttaessa.

Omaa verenluovutussoveltuvuutta voi etukäteen arvioida sovinkoluovuttajaksi.fi -pikatestillä, täyttämällä verenluovuttajien terveyskyselyn tai soittamalla maksuttomaan luovuttajainfoon p. 0800 05801 (ark. 8-17). Veripalvelun verkkosivuilta löytyy myös kattava lista usein kysyttyjä kysymyksiä: veripalvelu.fi/ukk