USEIN KYSYTTYÄ VERENLUOVUTUKSESTA

Voinko tulla luovuttamaan ilman kutsua?
Kutsu on muistutus verenluovutuksesta, mutta se voi tarkoittaa myös, että veriryhmästäsi on pulaa. Järjestelmämme sallii kutsujen lähettämisen samoille henkilöille tietyn ajan välein, joten emme ehkä pysty muistuttamaan sinua niin usein kuin tarve vaatisi. Muistathan siis, että olet aina tervetullut luovuttamaan, kunhan verenluovutusedellytykset täyttyvät. Jokainen päivä on yhtä hyvä luovutuspäivä, sillä veren tarve on tasaista ympäri vuoden.

Toivomme, että mahdollisimman moni antaisi luvan kutsua itseään verenluovutukseen joko kortilla, tekstiviestillä tai sähköpostitse. Voit antaa kutsuluvan ilmoittautumisen yhteydessä.

Miten verenluovutukseen tulee valmistautua?
Suosittelemme lähtemään ensimmäistä kertaa verenluovutukseen kaverin kanssa, koska yhdessä tekeminen on aina hauskempaa ja rennompaa. Neulaa ei kannata pelätä, koska sairaanhoitajamme ovat ammattitaitoisia pistäjiä ja huolehtivat luovuttajista hyvin. Jos sinua kuitenkin jännittää, kannattaa siitä kertoa hoitajalle etukäteen.

Ennen luovutusta on hyvä juoda esimerkiksi vettä tai mehua ja syödä jotain pientä. Raskaita aterioita tulisi välttää 2–3 tuntia ennen luovutusta. Varaudu verenluovutukseen myös ottamalla mukaasi virallinen, kuvallinen henkilötodistus. Sinun ei tarvitse ilmoittaa etukäteen tulostasi, eikä omaa veriryhmää tarvitse tietää ennen luovutusta.

Miksi verenluovuttajakortti ei käy henkilöllisyyden todistamiseen?Verenluovuttajakortti ei käy enää henkilöllisyyden todentamiseen, vaan mukana luovutuksessa tulee olla aina Suomen viranomaisen myöntämä henkilötodistus. Muutos tuli voimaan vuoden 2008 alusta.

Verenluovuttajien luotettava tunnistus on ensiarvoisen tärkeää verivalmisteiden turvallisuuden kannalta, eikä se voi tapahtua muistin varassa säännöllistenkään luovuttajien kohdalla. Henkilökunta vaihtuu, toimistoissa työskentelee sijaisia ym. arkipäiväiset seikat vaarantavat luovuttajan tunnistuksen ellei se tapahdu aina samalla tavalla, henkilötunnuksen tarkistamisen kautta. Tunnistus perustuu verenluovuttajan nimeen ja henkilötunnukseen. Molemmat tallennetaan verenluovuttajan yhteystietojen ohella Veripalvelun tietojärjestelmään. Verenluovuttajien tietoja ei paljasteta ulkopuolisille.

EU:n direktiivissä on määrätty, että verenluovuttaja täytyy voida yksilöidä jokaisella luovutuskerralla ilman erehdyksen vaaraa. Laki veripalvelutoiminnasta määrää, että Veripalvelun on kyettävä jäljittämään 30 vuoden ajan jokaisesta luovutetusta veripussista valmistetut verivalmisteet ja tieto siitä, kenen verestä ne on valmistettu. Verenluovuttajan yhteystietojen jäljitys on mahdollista vain henkilötunnuksen avulla.

Hyväksyttyjä henkilötodistuksia ovat passi, ajokortti, kuvallinen Kela-kortti tai poliisin myöntämä kuvallinen henkilökortti, jossa on henkilötunnus. Henkilöt, joilla ei ole Suomen viranomaisen myöntämää henkilötunnusta, eivät voi luovuttaa verta. Verenluovuttajat saavat jatkossakin luovuttajakortin. Luovuttajakortista selviää veriryhmä ja luovuttajanumero. Kortin tarkoituksena on muistuttaa verenluovutuksesta ja omasta veriryhmästä. Verenluovuttajakortin saa toisen luovutuksen jälkeen noin kahden kuukauden kuluttua luovutuksesta.

Paljonko verta luovutetaan? Kuinka usein voi luovuttaa?
Verta luovutetaan kerralla 450 ml:n pussillinen. Kahden verenluovutuksen välin on oltava miehillä vähintään 60 vuorokautta ja naisilla vähintään 90 vuorokautta. Usein toistuvat verenluovutukset voivat joillakin ihmisillä vähentää elimistön rautavarastoja ja joskus hemoglobiiniarvokin voi laskea alle normaalirajan. Tämän vuoksi sopiva säännöllinen verenluovutustiheys on naisilla 1-3 ja miehillä 3-4 kertaa vuodessa.

Koneellisessa verenluovutuksessa verenluovutusväli on lyhyempi, koska punasolut palautetaan luovutuksen yhteydessä luovuttajalle. Koneellinen luovutus on mahdollista ainoastaan Helsingin Kivihaassa.

Kuinka kauan verenluovutus kestää?
Veripussi täyttyy 5-10 minuutissa. Kaikkiaan luovutuksessa käyntiin ja kahvihetkeen on hyvä varata aikaa puolesta tunnista tuntiin.

Mitkä ovat tavallisimmat verenluovutuksen esteet?
On aivan tavallista, että et voi luovuttaa verta jokaisella käynnilläsi. Noin 10 %:lla verenluovutukseen saapuvista on jokin tilapäinen verenluovutuksen este. Yleensä luovutus on kuitenkin mahdollista jo muutamien päivien tai kuukausien kuluttua. Karenssilla eli verenluovutuksen siirtämisellä halutaan varmistaa luovuttajan ja potilaan turvallisuus.

Tavallisia tilapäisesti verenluovutuksen estäviä asioita ovat flunssa ja muut infektiot, tatuoinnit, pigmentoinnit ja lävistykset sekä sairauden hoitoon ja tutkimukseen liittyvät toimenpiteet. Lääkkeet eivät välttämättä estä verenluovutusta, mutta itse sairaus voi sen estää. Pysyvästi luovutuksen estävät esimerkiksi sepelvaltimotauti, aivoinfarkti, lääkehoidossa oleva diabetes, epilepsia ja syöpä.

Omaa sopivuuttaan luovuttajaksi voi kysyä ilmaisnumerosta 0800 0 5801 tai osoitteesta verenluovutus(at)veripalvelu.fi. Sopivuus verenluovuttajaksi arvioidaan kuitenkin lopullisesti vasta luovutuspaikalla.

Syön kolesterolilääkkeitä/verenpainelääkkeitä, voinko silti luovuttaa verta?
Kolesterolilääkkeet (esimerkiksi statiinit) eivät enää estä verenluovutusta, jos itse sairaus ei ole esteenä verenluovutukselle. Myöskään verenpainelääkkeet eivät välttämättä estä verenluovutusta. Veripalvelun nettisivuilla kohdassa " Kuka voi luovuttaa verta " on lista yleisimmistä verenluovutukseen vaikuttavista lääkkeistä ja sairauksista.

Lue lisää

Miten minun tulee toimia luovutuksen jälkeen?
Ensikertalaisten tulee levätä luovutuspedillä hetki luovutuksen jälkeen. Paikallaan seisominen ei heti luovutuksen jälkeen ole suositeltavaa, sillä se voi aiheuttaa heikotusta. On parempi joko istua tai pysyä liikkeessä. Käsivarren koukistaminen ja pistokohdan napakka painaminen muutaman minuutin ajan heti luovutuksen jälkeen ehkäisee mustelman syntymistä. Side on hyvä pitää paikoillaan vähintään neljä tuntia luovutuksen jälkeen. Pistokättä ei pidä rasittaa samana päivänä.

Verenluovuttajille tarjotaan kahvia, teetä, mehua ja pientä purtavaa. Verenluovutuksessa menetetty nestemäärä korvautuu vuorokauden kuluessa, kun juo noin puoli litraa normaalia enemmän nestettä. Saunomista ja kovaa fyysistä rasitusta kannattaa välttää luovutuspäivänä, ettei kehosta poistu hikoilun myötä lisää nesteitä. Seuraavana päivänä voi jo harrastaa tavanomaista kuntoilua, mutta rankkoja urheilusuorituksia kannattaa välttää muutaman päivän ajan, ainakin jos kyseessä on ensimmäinen verenluovutuskerta. Maksimaalisen suorituskyvyn palautuminen voi viedä muutaman viikon, mikä on hyvä ottaa huomioon, jos suunnittelee osallistumista esimerkiksi urheilukilpailuun tai vastaavaan erittäin rankkaan suoritukseen.

Jos luovutuksen jälkeen sairastuu kuumeeseen viikon kuluessa tai luovuttajalla todetaan milloin tahansa luovutuksen jälkeen jokin vakava sairaus, tulee asiasta ilmoittaa Veripalveluun.

Onko verenluovutus turvallista?
Veripalvelu on vastuussa siitä, että luovutus on turvallista sekä luovuttajalle että potilaalle.

Terveelle henkilölle luovuttaminen on turvallista, ja siitä aiheutuu harvoin mitään haittaa. Terveystietokyselyllä ja haastattelulla varmistetaan, ettei verenluovutuksesta ole haittaa luovuttajalle. Joskus luovutukseen saattaa liittyä joitakin ohimeneviä oireita tai haittoja, lähinnä huonovointisuutta tai mustelmia. Kaikki verenluovuttajat ovat vakuutettuja verenluovutuksesta aiheutuneiden haittojen ja tapaturmien varalta. Verenluovutuksen välityksellä ei voi saada tartuntaa, sillä neulat ja muut verenotossa käytettävät tarvikkeet ovat aina kertakäyttöisiä. 

Verta saavan potilaan kannalta tärkeintä on se, että luovuttaja on terve. Vain pieni osa taudinaiheuttajista pystytään testaamaan, minkä vuoksi verenluovuttajien huolellinen valinta on tärkeää potilaan turvallisuuden kannalta. Luovutuksen yhteydessä otettavista verinäytteistä tutkitaan luovuttajan hemoglobiini ja veriryhmä sekä tärkeimmät veren välityksellä tarttuvat infektiot (HIV, hepatiitit A, B ja C, syfilis). Verenluovuttajien hyvin tuoreet tartunnat, jotka eivät vielä näy laboratoriotutkimuksissa, aiheuttavat pienen riskin potilaan turvallisuudelle. Eripituisilla verenluovutuskarensseilla pyritään estämään se, ettei verta luovuteta tämän niin sanotun katveajan aikana. Valmisteiden mikrobiturvallisuus ei kuitenkaan voi olla täydellinen.

Miksi verenluovuttajan pitää painaa vähintään 50 kiloa?
Ihmiskehossa on noin viisi litraa verta. Verenluovutuksessa otettava verimäärä, 450 ml, ei saa turvallisuussyistä ylittää 10 % veren kokonaismäärästä. Koska kehon verimäärä riippuu henkilön painosta, on se alle 50 kiloa painavilla niin vähäinen, että riski verenluovutuksen jälkeisille haitoille, kuten heikotukselle, huonovointisuudelle tai pyörtymiselle, kasvaa. Sama painoraja on käytössä useissa kansainvälisissä suosituksissa, ja se on määritelty myös EU:n veridirektiivissä, jota kaikkien jäsenmaiden on noudatettava.

Miten seksikäyttäytyminen vaikuttaa verenluovutukseen?
Verta ei saa koskaan luovuttaa, jos epäilee saaneensa HIV- tai hepatiittitartunnan, sillä aivan tuore virustartunta ei näy testeissä. Valitsemalla luovuttajat huolellisesti Veripalvelu pyrkii estämään sen, että luovutetun veren mukana potilaalle siirtyisi veren välityksellä tarttuva sairaus.

Osa seksissä tarttuvista infektioista tarttuu myös veren välityksellä, minkä vuoksi seksikäyttäytyminen vaikuttaa verenluovutukseen. Uusi seksipartneri estää verenluovutuksen neljän kuukauden ajaksi, vaikka kondomia olisi käytetty. Mies, joka on harrastanut seksiä toisen miehen kanssa, ei voi luovuttaa verta.

Jos on itse tai kumppani on maksanut tai saanut maksua seksistä, voi verta luovuttaa kun kyseisestä seksikontaktista on kulunut vähintään 12 kuukautta. Jos seksikumppani käyttää suonensisäisiä huumeita tai pistettäviä lääkkeitä ilman lääkärin määräystä, ei voi luovuttaa verta.

Miksi miesten välinen seksi estää verenluovutuksen?
Miesten väliseen seksiin liittyvää verenluovutuskieltoa on usein arvosteltu loukkaavaksi ja jopa syrjiväksi. Moni on ihmetellyt, miksi miesten väliseen seksiin suhtaudutaan niin tiukasti veripalvelutoimintaa koskevissa säädöksissä ja toimintalinjauksissa.

Seksikäyttäytymiseen liittyvillä rajoituksilla ei arvoteta mitään henkilöitä tai ryhmiä, vaan niiden tarkoitus on huolehtia verivalmisteita tarvitsevien potilaiden turvallisuudesta. Miesten välisestä seksistä aiheutuva verenluovutuskielto perustuu infektiotautien leviämistä ja esiintyvyyttä koskeviin tutkimuksiin ja tilastoihin. Niiden valossa miesten välinen seksi on yhä riski verivalmisteiden turvallisuudelle. Luovutuskielto on voimassa lähes kaikissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa.

Veripalvelutoiminnassa tärkeitä ovat niin verta saavan potilaan kuin verenluovuttajankin turvallisuus ja hyvinvointi. Jokaisella potilaalla on oikeus saada hoitoonsa turvallisia verivalmisteita. Verivalmisteiden turvallisuus perustuu verenluovuttajien huolelliseen valintaan ja luovutetun veren testaamiseen. Verenluovuttajien valinnalla on edelleen tärkeä merkitys, koska herkinkään testi ei tunnista aivan tuoreita tartuntoja.

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu noudattaa toiminnassaan voimassaolevaa lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä.

Lue lisää

Kuulin, etten voi luovuttaa verta, koska olen aikoinaan asunut Briteissä. Miksi?
Hullun lehmän taudin eli BSE:n ihmismuunnos, vCJD, voi tarttua oireettomankin henkilön verestä. Suomessa ei ole todettu yhtään ihmisen vCJD-tapausta. Britanniassa ihmisen vCJD-tapauksia on todettu yhteensä noin 150. Koska vCJD:n riski liittyy erityisesti pitkäaikaiseen Britanniassa asumiseen, on kaikissa länsimaissa rajoitettu Britanniassa asuneiden verenluovutusta. Iso-Britanniassa vuosina 1980–1996 yhteensä yli kuuden kuukauden ajan asuminen aiheuttaa pysyvän luovutuskiellon. Rajoitus ei tule todennäköisesti poistumaan lähiaikoina.

Miten matkustaminen vaikuttaa verenluovutukseen?
Matkustamiseen liittyy usein tartuntariskejä. Jo Etelä-Euroopassa esiintyy esimerkiksi tarttuvia maksatulehduksia ja parasiitti-infektioita, joita Pohjoismaissa esiintyy vain harvoin. Lyhytaikainen matkailu Euroopassa ei kuitenkaan vaikuta verenluovutukseen.

Matkailu malaria-alueella ja malarian estolääkitys aiheuttavat kuuden kuukauden tauon verenluovutukseen. Veripalvelussa malaria-alueiksi luetaan myös alueita, joihin lyhyeksi ajaksi matkustaville turisteille ei suositeta malarian estolääkitystä.

Verenluovuttajan tulee olla asunut Pohjoismaissa viimeisen kolmen kuukauden ajan.

Mitä hemoglobiini on?
Hemoglobiini on rautaa sisältävä valkuaisaine, joka on punasoluissa. Hemoglobiini huolehtii hapen kuljetuksesta elimistössämme. Hemoglobiini sitoo itseensä happea keuhkoverenkierrossa ja vapauttaa hapen sitten kudoksissa (esimerkiksi aivoissa ja lihaksissa).

Verta voi luovuttaa, jos hemoglobiiniarvo on naisilla 125-175 g/l ja miehillä 135-195 g/l. Hemoglobiiniarvo laskee verenluovutuksessa noin 10 g/l.

Jos hemogobiiniarvo olisi alhaisempi, verenluovutus voisi anemisoida luovuttajan tilapäisesti. Liian "paksua" verta ei mielellään siirretä potilaalle. Hyvin korkea hemoglobiini voi johtua myös sairaudesta. Siksi tällaista luovuttajaehdokasta pyydetään käymään lääkärissä tarkemmissa
tutkimuksissa.

Miten nopeasti luovutettu veri korvautuu?
Veren tilavuus korvautuu muutamassa tunnissa, tätä auttaa runsas nesteen juominen verenluovutuspäivänä. Punasolujen määrä on ennallaan noin kolmessa kuukaudessa. Punasolut elävät elimistössä noin 120 vuorokautta eli nelisen kuukautta, joten solut uusiutuvat koko ajan, luovutti verta tai ei. Veren rautamäärä palautuu ennalleen parissa kuukaudessa.

Saanko tietää omat tutkimustulokseni luovutuksen jälkeen?
Sinulla on oikeus tietää, mitä Veripalvelun rekisteriin on sinusta kirjattu. Voit pyytää rekisteritietojasi luovutuksen yhteydessä, jos olet aiemmin luovuttanut verta. Voit myös lähettää meille omakätisesti allekirjoitetun pyynnön. Mainitse kirjeessä henkilötunnuksesi.

Otamme yhteyttä sinuun vain, jos tutkimustulokset viittaavat tartuntaan. Älä koskaan tule verenluovutukseen testauksen takia. Älä myöskään luovuta verta, jos epäilet olleesi tartuntariskissä. Aivan tuore tartunta ei näy testeissä, vaikka veri onkin jo tartuttavaa.

Miksi verenluovutuksesta ei makseta?
Verenluovutus on Suomessa perustunut aina paitsi vapaaehtoisuuteen myös maksuttomuuteen, ja nämä tekijät ovat edelleenkin turvallisten verensiirtojen perusta. Jos verestä maksettaisiin, voisi se houkutella paikalle myös niitä, joiden motiivina ei olisikaan halu auttaa. Osa saattaisi jättää olennaisia asioita kertomatta terveydentilakyselylomakkeessa ja haastattelussa. Laki veripalvelutoiminnasta Suomessa kieltää verenluovutuksesta maksamisen.

Myykö Veripalvelu verta ulkomaille?
Suomessa luovutettu veri käytetään potilaiden hoitoon Suomessa. Veripalvelu valmistaa itse punasolu- ja verihiutalevalmisteet. Kokoverestä eroteltu plasma sen sijaan jalostetaan valmisteiksi ja lääkkeiksi Veripalvelun yhteistyökumppaneilla Itävallassa ja Hollannissa. Veripalvelu toimii näiden valmisteiden jakelijana Suomessa.

Silloin tällöin Veripalveluun tulee yhteydenottoja eri maiden veripalveluista, esimerkiksi tilanteissa, joissa potilas tarvitsee erittäin harvinaisen veriryhmän punasoluja. Mikäli sopiva verivalmiste löytyy eikä toimitus uhkaa verivarastoja Suomessa, voidaan valmiste poikkeuksellisesti toimittaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Yksittäisiä verivalmisteita toimitetaan ulkomaille keskimäärin kerran, pari vuodessa. Tsunamin kaltaisissa katastrofitilanteissa veren kuljetus ei edes onnistuisi, koska verivalmisteet vaativat aivan erityiset kuljetusolosuhteet. Verenluovutuksen organisointiin annetaan kuitenkin tarpeen mukaan apua itse paikalla.

Paljonko verta annetaan yleisimmissä leikkauksissa?
Leikkauksissa käytettävän veren määrä riippuu leikkauksen vaikeudesta ja laajuudesta. Esimerkiksi ohitusleikkauksessa ja lonkkaproteesin laitossa tarvitaan yleensä 2-3 pussia punasoluja. Leikkauksissa veren vuotoa pyritään mahdollisuuksien mukaan aina välttämään. Verta ei myöskään nykyään anneta, ellei se tosiaan ole tarpeellista. Tämän vuoksi monissa leikkauksissa ei usein tarvita verensiirtoa ollenkaan (esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, polven tähystys). Joskus leikkauksissa saatetaan antaa runsaastikin verta, esimerkiksi maksansiirrossa voi veren tarve olla kymmeniä litroja. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia.  

Tarvitaanko minun apuani todella?
Suomessa on tähän saakka riittänyt verenluovuttajia hyvin. Uusia verenluovuttajia tarvitaan kuitenkin jatkuvasti, sillä osa luovuttajista joutuu lopettamaan verenluovutuksen esim. täytettyään 66 vuotta tai sairauden takia.

Verta tarvitaan päivittäin yli 1000 pussia. Sekä verenluovuttajien että potilaiden veriryhmäjakauma on sama, joten kaikkien veriryhmien luovuttajia tarvitaan. Pulaa voi tulla myös kaikkein yleisimmästä veriryhmästä.

Toistaiseksi ei ole keksitty tekoverta, joka korvaisi luovutetun veren. Sopivien keinotekoisten hapenkuljettajien (punasolujen tehtävä) kehittämiseksi tehdään tutkimusta, mutta kuluu vielä paljon aikaa ennen kuin nämä valmisteet saadaan rutiinikäyttöön. Kaikkia veren eri soluja ei varmasti koskaan voida korvata keinotekoisesti.

Sovinko minä verenluovuttajaksi?
Tee testi osoitteessa www.sovinkoluovuttajaksi.fi.

Takaisin sivun alkuun
Takaisin edelliselle tasolle