VERTA SAAVAN POTILAAN TURVALLISUUS ON TÄRKEINTÄ

Verta saavan potilaan kannalta tärkeintä on se, että luovuttaja on terve. Terveydentilakyselyn lisäksi luovuttajan terveyttä tutkitaan verinäytteistä laboratoriotestien avulla.

Luovuttajasta otetaan jokaisen verenluovutuksen yhteydessä verinäyte sormenpäästä sekä kolmeen putkeen verinäytettä. Näistä näytteistä tutkitaan luovuttajan hemoglobiini ja veriryhmä sekä se, onko luovuttajalla veren välityksellä tarttuvia tauteja. Otetuista näytteistä säilytetään ns. arkistonäyte vähintään viisi vuotta. Arkistonäyte tutkitaan, jos esimerkiksi veren turvallisuutta joudutaan arvioimaan uudelleen.

Luovuttajan luvalla hänestä saatetaan tutkia myös muita veren ominaisuuksia, jotka ovat tärkeitä verensiirron sopivuutta ajatellen tietyissä potilasryhmissä. Näitä tutkimuksia varten  luovuttajasta tarvitaan yleensä ylimääräinen verinäyte.

Valmisteiden mikrobiturvallisuus ei ole täydellinen

Veressä voi olla monenlaisia taudinaiheuttajia eli mikrobeja. Kuitenkin vain pieni osa mikrobeista pystytään testaamaan. Myös verenluovuttajien hyvin tuoreet tartunnat, jotka eivät vielä näy laboratoriotutkimuksissa, aiheuttavat pienen riskin potilaan turvallisuudelle.

Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta HIV-infektiota sitten vuoden 1986, jolloin verenluovuttajien HIV-seulonta käynnistettiin. Viimeisin verivalmisteen välityksellä potilaaseen siirtynyt hepatiitti C -tartunta on vuodelta 2000, jonka jälkeen HCV:n seulontamenetelmiä on tehostettu eikä tartuntoja ole todettu.

Takaisin sivun alkuun